Basic HTML Version
Fysi 2/2012
37
Omia tarpeita ei aina eikä varsinkaan auttamistyössä
ole helppo tunnistaa. Maarit Laine kuvailee terveydenhuol-
toalan ammattilaisille tyypillistä asennoitumista. – Kun
pyytää heitä kuvailemaan keinoja oman työhyvinvoinnin
edistämiseen, saa vastaukseksi uusia ideoita siitä, mitä he
vielä voisivat tehdä lisää asiakkaidensa eteen… Kysymys
omista tarpeista ja voimavaroista on monelle yllättävä.
Kysymyksen äärelle kannattaa kuitenkin pysähtyä.
– Asiakkaiden ajatteleminen itsessään on tietysti hieno
asia. Uskon kuitenkin tasavertaiseen kumppanuuteen.
Jos fysioterapeutin tai muun auttajan ajatus kääntyy ai-
na siihen, miten voisi tuottaa hyvää ja vielä parempaa
toisille, voi aidon asiakaslähtöisyyden sijasta puolivahin-
gossa kiepsahtaakin toimimaan sellaisena vähän ylem-
pänä olevana asiantuntijana, joka kohdistaa toimenpi-
teitään asiakkaaseen. Kun muistaa huolehtia omastakin
hyvinvoinnistaan, ei niin helposti lankea tähän epätasa-
arvon ansaan, Maarit Laine muistuttaa.
Aina silloin tällöin kannattaa itselleen tehdä kysy-
mys siitä, tuottaako työ edelleen iloa, onko siihen yhä
vielä imua ja innostusta. – Jos päällimmäisenä on rasi-
tuksen ja harmistuksen tunteita, ollaan jo aika pitkällä
sellaisella tiellä, jolle ei olisi haluttu lähteä.
Kun hana aukeaa, voimavarat tulvivat käyttöön
Työhyvinvoinnin eteen on tehtävissä hyvin paljon. Ainoa
saati paras tie ei välttämättä ole ongelmien penkominen,
joka voi johtaa loputtomaan suohon. – Ongelmien kai-
velussa päähuomio voi kiinnittyä siihen, mikä on men-
nyt pieleen. Parempaan tulokseen voi päästä panostamal-
la hyvään. Ongelmatkin ratkeavat usein vaivihkaa siinä
sivussa.
Maarit Laineen oma kokemus on se, että työyhtei-
söissä on valtava määrä pidäteltyjä voimavaroja. – Kun
hana aukeaa, voimavaroja löytyy tulvimalla. Tämä ei
tapahdu käskyllä ylhäältä alaspäin, vaan siten, että ih-
misten välille saadaan syntymään tasavertainen vuoro-
vaikutus, jossa asemalla, ammatilla, koulutuksella tai
millään muullakaan ei ole merkitystä. Tärkeää on taito
nähdä yhteyksiä ja mahdollisuuksia asioiden ja ihmis-
ten välillä yllättävällä ja ennakkoluulottomalla tavalla.
Sen enempää yksittäisen ihmisen kuin koko työyh-
teisönkään hyvinvointiin ei ole oikotietä. – Avain on työ
itsessään: kun se on hyvää ja sujuu, tekijäkin voi hyvin.
Maarit Laine muistuttaa, että vaikeissakin tilanteis-
sa on mahdollista aina tehdä jotain. Jos valmiuksia on,
ratkaisu voi olla hyvin radikaalikin.
– Haluaisin rohkaista kollegojani katselemaan ympä-
röivää yhteiskuntaa uusin silmin ja tekemään huomioita
siitä, millaisissa asioissa meidän ammattikunnallamme
olisi annettavaa perinteisen kenttämme ulkopuolella. Ih-
misillä on usein hyvin kapea käsitys siitä, mitä me teem-
me. Voisimme itse lähteä aktiivisesti tarjoamaan omaa
panostamme aina, kun näemme olemassa olevan tar-
peen. Kun riittävän moni vie viestiä, ennen pitkää aika
voi olla kypsä uudelle.
Työturvallisuuskeskuksen maksu-
ton palvelu työhyvinvoinnin kehittämiseen, työalusta, jon-
ka pohjalta voi lähteä arvioimaan vaikka oman yrityksen/työ-
paikan tilannetta. Ajatuksen ohjausta: mitä kehittämistyössä
kannattaisi asettaa tavoitteeksi. Työhyvinvointiin liittyvää laki-
tietoutta mm. yrittäjän tiedoksi: mistä asioista työpaikalla tu-
lee huolehtia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt yhteis-
työssä Työterveyslaitoksen kanssa johtamisen kehittämisver-
koston, joka luo, kokoaa ja levittää hyvän johtamisen käy-
täntöjä ja esimiestaitoja työpaikoille. Verkostoon voivat liittyä
kaikki ne tahot, jotka voivat vaikuttaa työpaikkojen johtami-
seen ja esimiestyöhön yksityisellä ja julkisella sektorilla.
Tekesin
julkaisu: Matkaopas asiakaslähtöisen sosiaali- ja terveyspal-
velujen kehittämiseen.
Työhyvinvointiin liittyen “Työn iloa ja imua”- työ-
hyvinvoinnin ratkaisuja pientyöpaikoille. Tampereen yliopis-
ton tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos ja Kuntoutussäätiö.
”Joka ikisen ihmisen, joka tarvitsee kuntoutusta, tulisi saada
fysioterapiaa automaattisesti. On edesvastuutonta, että jou-
kossamme on tapaturmia, leikkauksia ja kohtauksia läpikäy-
neitä ihmisiä, joiden kohdalla ei ole edes arvioitu kuntoutus-
tarvetta. Tämä johtaa toimintakyvyn alenemisiin ja joidenkin
ihmisten kohdalla sellaisiin totaalisiin tilanteisiin, joissa he ei-
vät ennen pitkää enää pysty tekemään asioita, joihin heil-
lä kuntoutuksen avulla olisi täydet mahdollisuudet. Toipumi-
sen alkuvaiheessa saatu fysioterapeutin ohjaus on halpa tapa
välttyä työkyvyn ja elämänlaadun menetyksiltä.”
”Pienyritykset ovat usein se viimeinen lenkki pitkis-
sä kilpailutus- ja muissa ketjuissa. Niihin valuu pal-
jon riskejä ja vastuita, vaikka tuotto on heikoin. Niin
erilaiset julkiset ostajatahot kuin me yksittäiset ku-
luttajatkin voisimme kantaa vastuumme ja miet-
tiä, millaiset toimintaedellytykset ketjun viimeiselle
jää, jos aina vain tavoitellaan paperilla halpaa hin-
taa eikä aseteta muita tavoitteita. Mitä sillä säästä-
misellä lopulta saadaan, jos palveluntuottajat jou-
tuvat ahdinkoon?”