12
Fysi 4 2012
TEKSTI: RITVA TIITTANEN-WALLENIUS
KOULUTUSKUVAT: KATJA TONTERI
O
man lisäulottuvuutensa
Ann-
mari Viljanmaan
kiinnostuk-
seen toi hänen toinen, liikun-
taan liittyvä unelmansa. – Opiskelin
ensin fysioterapeutiksi – valmistuin
vuonna 1997 Lahdesta – ja tein pa-
rin vuoden ajan alani töitä. Vuon-
na 1999 lähdin sitten tavoittelemaan
toistakin unelmaani ja ryhdyin urhei-
lemaan ammattimaisesti. Hiihdosta
tuli työni muutaman vuoden ajaksi,
ja tuona aikana oli mielenkiintoista
olla itse fysioterapian kohteena. Pys-
tyn edelleen hyödyntämään fysiotera-
peutin työssäni sitä kehon huoltoon,
harjoittamiseen ja toimintaan liitty-
vää omakohtaista kokemusta, jota
kilpaurheiluvuosinani sain, Pirkan-
maalla fysioterapeuttina työskentele-
vä Annmari Viljanmaa sanoo.
Yksi fysioterapeutin ammatin omi-
naispiirteistä on se, ettei ammatissa
ole koskaan valmis – fysioterapeu-
tit ovat innokkaita lisäkouluttautujia.
Niin myös Annmari Viljanmaa. Syys-
kuussa oli vuorossa Fysin järjestämä
kansainvälinen, Lihasenergiateknii-
kat MET –koulutus, jossa kouluttaja-
na on australialaissyntyinen, Lontoon
Greenwichissä omaa praktiikkaan-
sa pyörittävä fysioterapeutti
Darren
Higgins
.
–
Kävin kaikki kolme moduulia ja
sain juuri sitä, mitä lähdin hakemaan-
kin: kompaktin paketin käytännön
työkaluja, tehokkaaksi osoittautunei-
ta tekniikoita, jotka otin heti käyttöön
asiakastyössä.
–
Pidin siitä, että niin kuin fysiote-
rapiassa yleensäkin, lihasenergiatek-
niikoissakin aloitetaan asiakkaan
huolellisella tutkimisella. Ja siitä,
että päättelyprosessi oli palkitseva:
kun löytää ongelman, on ratkaisukin
jo olemassa, vaikkei fysioterapiassa
keittokirjareseptejä olekaan, Annma-
ri Viljanmaa sanoo. – Siitäkin pidin,
että Darren korosti, ettei hänen kou-
luttamansa lähestymistapa ole se yk-
si ja ainut, vaan yksi työkalu lisää fy-
sioterapeutin välineistöömme.
Tukea kouluttautumiseen Edge-
hankkeesta
Annmari Viljanmaa haki ja sai kou-
lutuksen kustannuksiin tukea EDGE
Tiesin jo ala-asteella,
että haluan fysioterapeutiksi
Harva pikkulapsi – tai vähän vanhem-
pikaan – tietää, mitä fysioterapeutti
tekee. Vaikeasti suussa ääntyvä am-
mattinimike yltää siksi tuskin koskaan
listalle, kun lapset nimeävät unelma-
ammattejaan. Annmari Viljanmaa oli
kuitenkin poikkeus. Hän tiesi jo hy-
vin varhaisessa vaiheessa, ala-astet-
ta käydessään, haluavansa fysiotera-
peutiksi. – Luokallani oli tyttö, jolla oli
sellainen sairaus, että hän tarvitsi fy-
sioterapiaa. Sattumoisin hänen oma
äitinsä oli fysioterapeutti. Minusta
ammatti vaikutti mukavalta.
Annmari Viljanmaa: