Fysi 4 2012
7
lä ollut lopulta vaikea. Ei tarvinnut
olla mikään ruudinkeksijä tajutak-
seen, ettei niin kipeällä lonkalla enää
voinut pelata kun ei saanut kivutta
edes sukkaa jalkaan. Lonkka oli siinä
pisteessä, että koiran kanssa lenkil-
läkin toivoi, että se hoitaa homman-
sa nopeasti. Lääkärit totesivat kuvia
katsellessaan, että ihme on, jos tuol-
la lonkalla pystyy kävelemään kaksi
korttelia pysähtymättä.
Leikkausta edelsi jakso, jonka ai-
kana läheteltiin kuvia ja kyseltiin lää-
käreiden mielipiteitä ison veden mo-
lemmin puolin. ”Second opinion”
ei riittänyt alkuunkaan, kun Antero
Niittymäki viitseliäästi selvitti lukui-
sien lääkäreiden näkemyksiä siitä,
miten nyt olisi hyvä toimia – varsin-
kin kun seura olisi edelleen halun-
nut jatkaa kuntoutuslinjalla ilman
leikkausta.
–
Minulle selvisi, että kukaan ei
lopulta tiennyt, voiko lonkan tekoni-
velleikkauksen jälkeen jatkaa jääkiek-
komaalivahtina. Vastaavia tapauksia
ei kerta kaikkiaan löytynyt, vaikka
niitä jossakin vaiheessa hakemalla
haimme.
–
Kuulin kahdesta kaverin kave-
rista, jotka molemmat jatkoivat ak-
tiivista liikkumista lonkan tekonive-
lestä huolimatta. Toinen heistä oli
harrastemaalivahti, joka kävi hönt-
säämässä kavereitten kanssa jääl-
lä. Halusin tietysti uskoa ja uskotel-
la itselleni, että minunkin kohdallani
kaikki menisi hyvin ja voisin välttä-
mättömän leikkauksen jälkeen jopa
jatkaa edelleen ammattiani. Kun saa
tarpeeksi positiivisia mielipiteitä, on
helpompi mennä leikkaukseen, Ante-
ro Niittymäki kuvailee silloisia tunte-
muksiaan.
Oma selvittelynsä oli siinäkin,
millainen leikkaus lonkkaan voi-
taisiin tehdä. – Lääkärille annettiin
leikkaustilanteessa lopulta vapaat