Fysi 4 2012
9
MedicaLux
040 552 9654
parempi
terveys
nopeampi
paraneminen
kohentunut
suorituskyky
Pyydä heti lisätietoja ainutlaa-
tuisesta BEMER fysikaalisesta
verisuoniterapiasta!
juossut lenkkiä jalkojen takia muu-
tenkaan moneen vuoteen. Itse asias-
sa olin viime kesänä pitkästä aikaa
taas muutaman kerran lenkillä - oli
ihan kiva juosta ja hyvältä tuntui. Pit-
kiä lenkkejä en kuitenkaan tee, kun
on muitakin keinoja hankkia kestä-
vyyskuntoa.
-
Kysymysmerkkejä on tietysti il-
massa, kun ryhdyin tällaiseksi en-
nakkotapaukseksi. Kuluuko se lon-
kanseutu nopeammin, kun pelaan
vuoden, kaksi, kolme. Tai miten sille
käy, jos jäällä tapahtuu jotain… On
sellaisia päiviä, jolloin en muista, et-
tä minulla on tekonivel. Jonakin aa-
muna jalat ovat kankeammat – mut-
ta niinhän ne ovat meillä kaikilla, ja
kunnon alkuverryttely auttaa.
-
Lääkärin mukaan saakin ol-
la aika lailla ääritapaus, että peli-
tai harjoitustilanteessa lonkalle kä-
visi jotain. Toivon voivani osoittaa,
että tekonivelelläkin voi pelata. Li-
haskunnosta huolehtiminen on tär-
keä osa kokonaisuutta. Olen aina ol-
Ammatikseen urheilevien nive-
let joutuvat vuosien mittaan ko-
vemmalle koetukselle, kuin mi-
hin ne on alkuaan suunniteltu.
Näin tapahtuu mm. jääkiek-
komaalivahtien ”perhostorjun-
noissa”, joissa polvet ja lonkat
vääntyvät monta kertaa päiväs-
sä epäluonnollisiin asentoihin.
–
Sanotaanko, että se on am-
matin varjopuolia, toteaa maa-
livahti Antero Niittymäki, joka
torjuu tällä kaudella taas kas-
vattajaseuransa TPS:n paidas-
sa palattuaan keväällä kymme-
nen upean AHL- ja NHL-vuoden
jälkeen perheineen taas koti-
maahan. Maajoukkueessa hän
on voittanut olympiahopeaa To-
rinossa 2006 ja olympiapronssia
Vancouverissa 2010. MM-prons-
si on vuodelta 2006.
lut esimerkiksi ahkera venyttelijä ja
aikanaan ylinotkeakin. Venyttelen
edelleen paljon ennen harjoituksia
ja pelejä, mutta maltillisemmin. Olen
oppinut vuosien varrella paljon fy-
sioterapeuteilta ja omasta kropasta-
ni. Välillä tuntuu siltä, että minulla
on kokemusteni puolesta jo puolik-
kaan fysioterapeutin paperit taskus-
sa, mies naurahtaa.
-
Kipuja ei enää ole ja lonkkani
toimivat niin hyvin, etten aina edes
muista, että niille on tehty jotain. Tu-
levia en murehdi, vaan nautin työstä-
ni ja perhe-elämästä. Kaikkia kolmea
lastani kannustan liikkumaan moni-
puolisesti. Se ei saa olla liian vaka-
vaa, mutta tulevaisuudessa on hyötyä
siitä, jos jo nuorena oppii nauttimaan
liikunnasta.
”
Fysioterapia on hyvin
samantyyppistä siellä
ja täällä. Minulla ei
ole huonoa sanottavaa
kummastakaan. Samat
systeemit ja laitteetkin
melkein on, sama
koulutus, ammattitaito
ja osaaminen.”