Fysi 4 2012
9
MedicaLux
040 552 9654
parempi
terveys
nopeampi
paraneminen
kohentunut
suorituskyky
Pyydä heti lisätietoja ainutlaa-
tuisesta BEMER fysikaalisesta
verisuoniterapiasta!
juossut lenkkiä jalkojen takia muu-
tenkaan moneen vuoteen. Itse asias-
sa olin viime kesänä pitkästä aikaa
taas muutaman kerran lenkillä - oli
ihan kiva juosta ja hyvältä tuntui. Pit-
kiä lenkkejä en kuitenkaan tee, kun
on muitakin keinoja hankkia kestä-
vyyskuntoa.
-
Kysymysmerkkejä on tietysti il-
massa, kun ryhdyin tällaiseksi en-
nakkotapaukseksi. Kuluuko se lon-
kanseutu nopeammin, kun pelaan
vuoden, kaksi, kolme. Tai miten sille
käy, jos jäällä tapahtuu jotain… On
sellaisia päiviä, jolloin en muista, et-
tä minulla on tekonivel. Jonakin aa-
muna jalat ovat kankeammat – mut-
ta niinhän ne ovat meillä kaikilla, ja
kunnon alkuverryttely auttaa.
-
Lääkärin mukaan saakin ol-
la aika lailla ääritapaus, että peli-
tai harjoitustilanteessa lonkalle kä-
visi jotain. Toivon voivani osoittaa,
että tekonivelelläkin voi pelata. Li-
haskunnosta huolehtiminen on tär-
keä osa kokonaisuutta. Olen aina ol-
Ammatikseen urheilevien nive-
let joutuvat vuosien mittaan ko-
vemmalle koetukselle, kuin mi-
hin ne on alkuaan suunniteltu.
Näin tapahtuu mm. jääkiek-
komaalivahtien ”perhostorjun-
noissa”, joissa polvet ja lonkat
vääntyvät monta kertaa päiväs-
sä epäluonnollisiin asentoihin.
Sanotaanko, että se on am-
matin varjopuolia, toteaa maa-
livahti Antero Niittymäki, joka
torjuu tällä kaudella taas kas-
vattajaseuransa TPS:n paidas-
sa palattuaan keväällä kymme-
nen upean AHL- ja NHL-vuoden
jälkeen perheineen taas koti-
maahan. Maajoukkueessa hän
on voittanut olympiahopeaa To-
rinossa 2006 ja olympiapronssia
Vancouverissa 2010. MM-prons-
si on vuodelta 2006.
lut esimerkiksi ahkera venyttelijä ja
aikanaan ylinotkeakin. Venyttelen
edelleen paljon ennen harjoituksia
ja pelejä, mutta maltillisemmin. Olen
oppinut vuosien varrella paljon fy-
sioterapeuteilta ja omasta kropasta-
ni. Välillä tuntuu siltä, että minulla
on kokemusteni puolesta jo puolik-
kaan fysioterapeutin paperit taskus-
sa, mies naurahtaa.
-
Kipuja ei enää ole ja lonkkani
toimivat niin hyvin, etten aina edes
muista, että niille on tehty jotain. Tu-
levia en murehdi, vaan nautin työstä-
ni ja perhe-elämästä. Kaikkia kolmea
lastani kannustan liikkumaan moni-
puolisesti. Se ei saa olla liian vaka-
vaa, mutta tulevaisuudessa on hyötyä
siitä, jos jo nuorena oppii nauttimaan
liikunnasta.
Fysioterapia on hyvin
samantyyppistä siellä
ja täällä. Minulla ei
ole huonoa sanottavaa
kummastakaan. Samat
systeemit ja laitteetkin
melkein on, sama
koulutus, ammattitaito
ja osaaminen.”