Olympiakasvatus

57 Mittavasta elämäntyöstään huolimatta Pierre de Coubertin on melko tuntematon henkilö, ei vain suurelle yleisölle, vaan myös urheiluväelle. Näin siitä huolimatta, että hänen vai- kutuksensa olympialiikkeen ja aikamme organisoidun urheilun syntyyn on suurempi kuin kenenkään toisen. Paroni Pierre de Coubertin syntyi aateliseen perheeseen Pariisissa vuonna 1863. Hän oli varsin urheilullinen ja harrasti miekkailua, soutua, nyrkkeilyä ja pyöräilyä. Kilpaurheilija hän ei kuitenkaan ollut. Urheilu oli hänelle ennen kaikkea väline, jolla hän toteutti kas- vatuksellisia päämääriään. Kasvatuksen asiantuntijana de Coubertin oli varma liikunnan merkityksestä ihmisen kasvussa. Hän uskoi, että sellaiset ominaisuudet kuten aloitteel- lisuus, ryhmätyökyvyt, urheilullisuus sekä reilu peli kehittyisivät nimenomaan koulun liikuntakasvatuksen sekä urheilukilpailujen kautta. Urheilutoimintaan osallistumisen motiivit Coubertin on tiivistänyt lauseeseen: “Tärkeintä ei ole voitto, vaan hyvä taistelu voitosta.” Englantilaisiin ja amerikkalaisiin kouluihin tekemiensä tutustumismatkojen innoittamana Coubertin halusi saada aikalaisensa ymmärtämään urheilun hyödyn nuorison kasvatuk- sessa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Paronin täytyi löytää erityisen vakuuttavia keinoja muuttaakseen mielipiteitä. Kreikkalaisen kulttuurin ihailija- na hän sai idean olympiakisojen synnyttämisestä uudelleen. Miksi Coubertin onnistui siinä, missä moni muu oli epäonnistunut? Hänen neronleimauk- sensa oli antaa kisoille oitis kansainvälinen ja moderni leima, nähdä ne osana laajempaa strategiaa kasvatuksesta urheilun kautta. Vuonna 1892, vain 29-vuotiaana, Pierre de Coubertin alkoi kampanjoida Olympialaisten henkiinherättämisen puolesta. Hänen mie- lestään maailman nuorten kerääntyminen yhteen kilpailemaan ja ottamaan mittaa toi- sistaan ystävyyden nimissä olisi loistava idea inhimillisyyden kehittämiseksi. Hän uskoi, että nykyaikaiset olympiakisat muodostuisivat tapahtumaksi, jossa uskonto, politiikka sekä rotujen erilaisuus ja eriarvoisuus unohtuisivat. Kansakuntien kohdatessa toisensa tasapuolisten edellytysten vallitessa olympia-areenalla tämä tilanne johtaisi luonnonmu- kaisten valtahierarkioiden havaitsemiseen ja tunnustamiseen kansakuntien välillä. Sotia ei enää tarvittaisi, sillä kansojenväliset valtasuhteet ja auktoriteetit ratkaistaisiin rauhan- omaisesti stadioneilla. Coubertin uskoi aidosti asiaansa ja luotti omaan visioonsa huoli- matta monista vastoinkäymisistä. Vuonna 1894 käynnistyi ensimmäisten nykyaikaisten olympiakisojen suunnittelu. Muu- tamia samankaltaisia hankkeita oli ollut jo aikaisemmin 1800-luvulla, mm. Englannissa ja Kreikassa, mutta de Coubertinin hanke tavoitteli sellaista mitä nämä muut eivät olleet yrittäneetkään ja onnistui siinä: Olympialaisista tuli kansainväliset kilpailut. Kesäkuun 23. päivä tunnustetaan nykyään maailmanlaajuiseksi olympiapäiväksi, jolloin muun muassa juostaan Olympiapäivän juoksu useassa eri maassa. Pierre de Coubertin onnistui yhdistämään amatööriurheilun periaatteet sekä yhteiskun- tien intressit olympialaisiin osallistumiselle. Coubertin oli KOK:n toinen puheenjohtaja. Hän hoiti tehtävää vuosina 1896–1925. Pierre de Coubertin kuoli vuonna 1937. Hänet on haudattu Bois-de-Vaux’n hautausmaalle Sveitsin Lausanneen, mutta hänen sydämensä on siirretty sinne, minne se kuuluukin, Kreikan Olympiaan.