Basic HTML Version
14 Fysi 2/2012
TEKSTI JA KUVAT
: RITVA TIITTANEN-WALLENIUS
Rannemurtuma – tarkemmin sanottuna värttinäluun
eli radiuksen distaalinen murtuma – on yleisin yksit-
täinen murtuma. Maija Koskinen, 69, sai elämänsä
ensimmäisen rannemurtuman kaaduttuaan aamu-
lenkillä, koiraa ulkoiluttaessaan paikassa, jossa jo en-
nen häntä oli kaatunut ”puoli Naantalia”. Toipumisen
kiemurainen polku yllätti potilaan. - Luulin, että lai-
tetaan kipsi, heilutellaan vähän sormia ja se on siinä.
Y
llätys oli itse kaatuminenkin. – Olin kulkenut sa-
masta paikasta läpi talven ja ollut varovainen. Van-
hana ratsastajana minulla on hyvä tasapaino, mut-
ta tammikuisena lauantaiaamuna löysin itseni kuitenkin
makaamasta selälläni maassa. Minulla ei ole mitään
muistikuvaa siitä, että olisin edes horjahtanut ja tehnyt
Ei mikään läpihuutojuttu
Rannemurtumasta toipuminen vaatii sisua ja sitkeyttä
joitakin korjaavia liikkeitä. Koira itki vieressä - se oli hok-
sannut, että satutin itseni jo ennen kuin itse tunsin, että
käteen sattui enemmän kuin osasin kuvitellakaan, Mai-
ja Koskinen kertoo.
Tie vei terveyskeskuksen kautta Tyksiin, jossa käsi
kuvattiin ja kipsattiin odottamaan leikkausta, joka todet-
tiin välttämättömäksi. – Huomasin poliklinikalla, etten
todellakaan ole ainoa liukastunut – siellä oli niin monta
hoitoon jonottavaa, että leikkaus siirtyi seuraavalle päi-
välle. Kotiin pääsin jo maanantaina, leikkausta seuraava-
na päivänä kädessäni kipsi ja mielessäni pelko ja epävar-
muus siitä, miten käsi lähtee paranemaan.
Toimiva käsi vai käyttämätön ”käpälä”?
Ei ole itsestään selvää, että rannemurtuman jälkeen kip-
sauksella ja/tai leikkauksella ja kipsauksella hoidetusta
kädestä tulee entiseen tapaan toimiva käyttökäsi. Fysio-
Fysioterapeutti Sirpa Nyroos arvioi ja mittaa
Maija Koskisen käden toimintaa erilaisin
testein. – Sentit ja asteet eivät ole itsetarkoitus.
Kuntoutujan on niiden avulla helpompi
hahmottaa, että edistystä tapahtuu.