Fysi 2/2012
7
moinhan on pitkäaikaissairauksissakin. Fysioterapeutin
ammattitaitoa on se, että lähtökohdaksi otetaan juuri
kunkin ihmisen olemassa oleva kunto. Sillekin fysiotera-
peutilta löytyy ymmärrystä, jos ei kaikkia ”kotiläksyjä”
ole aina pystynyt tekemään.
Tärkeintä on Rakel Hiltusen mielestä se eväs, joita fy-
sioterapeutin vastaanotolta saa.
– Akuutti tilanne voidaan hoitaa fysioterapeutin kä-
sittelyillä ja toimenpiteillä, mutta ydin tässä kaikessa on
evään jättäminen asiakkaan aivoihin. Fysioterapeutin oh-
jauksessa ihminen oppii oivaltamaan oman tilanteensa
ja sen, mitä hän itse voi ja mitä hänen pitää tehdä oman
terveytensä eteen. Tämä edellyttää, että kanssakäymi-
sessä on tietty rauha ja että luottamus fysioterapeutin ja
asiakkaan välillä pääsee syntymään. Siihen pitäisi kaikil-
la kuntoutusta tarvitsevilla olla mahdollisuus.
Tärkeää on sekin, että on luottohenkilö, jonka kans-
sa puhua.
– Kipujen paheneminen ja liikkumisen vaikeutumi-
nen tekivät minut sulkeutuneeksi – en halunnut näyttää
tilannettani ulospäin. Tarja oli koko ajan selvillä, missä
mennään. Se oli turvallista. Tein sen mitä kivulta pystyin
hänen intensiivisessä ohjauksessaan.
”Molemmat polvet hupsautettiin samassa
leikkauksessa”
Rakel Hiltunen ja Tytti Nuoramo ovat vuosien saatos-
sa kulkeneet kuin yhteisen, edelleen jatkuvan matkan.
– Minulla on yöpöytäni
laatikossa edelleen
Tarjan antamat ohjeet –
hänen käsin piirtämänsä
”vempulat” – joiden
mukaan jumppaan joka
päivä. Ja kun kävelen
tuolla eduskunnan
kellarikäytävillä, muistan
joka kerta tietyssä
kohdassa, että tässä
se Tarja tuli vastaan
ja sanoi, että ”Muista
nilkan asento!”, Rakel
Hiltunen sanoo.