38
Pientareet
Vesistöjen ja valtaojien varsilla oleville peltolohkoille on
jätettävä vähintään 60 senttimetrin levyinen, muokkaama-
ton piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuoje-
luaineita. Pientareiden muokkaamattomuusvaatimukses-
ta voidaan poiketa samojen erityisten syiden perusteella
kuin hoidetun viljelemättömän pellon muokkaamatto-
muusvaatimuksesta.
Piennarta ei tarvitse jättää, jos
1) pellon ja uoman välillä on metsää, tonttimaata, tiealu-
etta tai muuta aluetta vähintään keskimäärin kymme-
nen metriä eikä vesi tulvankaan aikana nouse pellolle
2) pellon ja uoman välillä on aina vähintään keskimäärin
kymmenen metriä pensaikkoa, jouto- tai kitumaata tai
vastaavaa eikä vesi tulvankaan aikana nouse pellolle tai
3) pelto sijaitsee tulvapenkereen takana ja kuivatusvedet
johdetaan pois esimerkiksi pumppaamalla tai muulla
vastaavalla tavalla.
Uuden vesilain mukaan aikaisempaa pienemmät vesiu-
omat kuuluvat vesistön käsitteeseen (2011/587: 3 §). Osa
vanhan vesilain mukaisista noroista on uuden vesilain mu-
kaisesti puroja, jotka luetaan vesistöihin. Jos uomassa vir-
taa jatkuvasti vettä ja kulkee merkittävissä määrin kalaa
valuma-alueen koosta riippumatta, luetaan se puroksi.
Norolla tarkoitetaan puroa pienempää vesiuomaa, jonka
valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilomet-
riä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole
merkittävissä määrin mahdollista.
Maaperän kunnosta ja ympäristöstä
huolehtiminen
Pellolla olevan oljen polttoa tulee välttää. Oljen poltto on
sallittu ainoastaan, jos se on välttämätöntä kylvön onnis-
tumisen, hukkakauran ja muiden rikkakasvien, kasvitau-
tien tai tuholaisten torjunnan vuoksi.
Märillä pelloilla ja erityisesti hoidetuilla viljelemättömillä
peltolohkoilla on vältettävä raskailla koneilla ajoa maape-
rän tiivistymisen ehkäisemiseksi.
Hukkakauran leviämisen estäminen
Hukkakauran saastuttamalla peruslohkolla on huolehdit-
tava hukkakauran torjunnasta joko kemiallisesti, mekaa-
nisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä hukkakauran
torjunnasta annetun lain (185/2002) mukaisesti. Kunnan
maaseutuelinkeinoviranomaisen antamaa hukkakauran
torjuntaohjetta tai torjuntasuunnitelmaa on noudatetta-
va.
Maaston ominaispiirteiden säilyttäminen
Maaston ominaispiirteiden säilyttämisvelvoite koskee täy-
dentävissä ehdoissa alueita, jotka ovat tilatukiominaisuu-
deltaan peltoa tai pysyvää laidunta. Suojelukohteiden tu-
lee sijaita peltolohkon sisällä, peltolohkon pientareella tai
toisiinsa rajoittuvien peltolohkojen välisellä alueella ja niis-
tä tulee olla suojelupäätös. Nämä enintään 0,2 hehtaarin
kokoiset maisemapiirteet ovat tukikelpoisia viljelijätuissa.
Suojelukohteita ovat luonnonmuistomerkit, jotka on
määrätty rauhoitetuksi luonnonsuojelulain (1096/1996)
23 §:n tai 26 §:n mukaan. Luonnonmuistomerkit ovat pui-
ta, puuryhmiä, siirtolohkareita tai muita vastaavia luon-
nonmuodostumia, jotka on suojeltu kauneuden, harvi-
naisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon
tai muun syyn perusteella. Suojellut luonnonmuistomer-
kit on yleensä merkitty myös maastoon. Luonnonmuisto-
merkkejä ei saa vahingoittaa tai poistaa.
Myös luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 § 1 momentin 9
kohdan mukaiset yksittäiset avointa maisemaa hallitsevat
suuret puut ja enintään viiden suuren puun puuryhmät,
joista on luonnonsuojelulain 30 §:n mukainen suojelupää-
tös tulee, säilyttää. Suojelukohteiden avointa maisemaa
hallitsevat puut ovat järeärunkoisia, iäkkäitä, usein mo-
nihaaraisia ja laajalatvuksisia. Männyn, kuusen, koivun ja
tammen rungon läpimitta tulee olla 1,3 m korkeudella vä-
hintään 60 cm ja muiden puulajien vähintään 40 cm. Täl-
laisia alueita ei saa raivata pelloksi tai muuten muuttaa.
Ahvenanmaalla säilyttämisvelvoite koskee suuria puita,
jotka on suojeltu luonnonsuojelusta annetun maakunta-
lain (ÅFS 82/1998) 6 §:n mukaan suojeltuja luonnonmuis-
tomerkkejä. Suojeltujen puiden tulee olla asetuksen ÅFS
113/1998 5 §:n kohdan 8 mukaisesti tammia, vaahteroita tai
haapoja, joiden ympärysmitta mitattuna 130 cm korkeu-
delta on vähintään 170 cm, tai katajia, joiden korkeus on
yli 6 m. Suojelukohteista tulee olla aluerajaus, jonka maa-
kuntahallitus voi määritellä alueen maanomistajan tai hal-
tijan pyynnöstä.
Edellä mainittujen määritelmien mukaiset kohteet on
tuotu Mavin peltolohkorekisterijärjestelmään Maanmit-
tauslaitokselta saadun tiedon ja viljelijöiden kuulemisen
perusteella. Muutoksista, esim. puun kaatumisesta myrs-
kyssä, ilmoitetaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomai-
selle. Uudet kohteet, joista on vuoden 2011 jälkeen teh-
ty suojelupäätös, tulee alueen haltijan ilmoittaa kunnan
maaseutuelinkeinoviranomaiselle lomakkeella 442. Lo-
make on saatavana internetosoitteesta
hakusanalla ”mavi442”.
6. Täydentävät ehdot
