TEKSTI JA KUVAT:
Ritva Tiittanen-Wallenius
P
ulma on lupa ilmaista ”asiak-
kaan kielellä” – siihen oikein
kannustetaan. Sen sijaan, että
puhuttaisiin reisilihaksen voiman li-
säämisestä tai vaikkapa spastisuu-
den vähentämisestä, on lupa miettiä
ja kirjata konkreettisia, hyvin arki-
sia asioita: ”Kuntoutuja haluaa kol-
men kuukauden päästä pystyä kä-
velemään postilaatikolle ja takaisin
betonilaatta-alustalla”.
Sitten kääritään hihat ja katso-
taan, miten tavoitteeseen päästään.
Fysioterapeutin ammattitaitoon kuu-
luu löytää ne tämänhetkiset puutteet,
jotka estävät kuntoutujaa tekemästä
sitä, mihin hän on pyrkimässä: Pää-
semästä postilaatikolle. Tai pienen
lapsen MS-tautiin sairastunutta äitiä
pääsemästä kyykkyyn ja ylös, vaik-
ka siitä olisi päivittäistä apua arjes-
sa. Onko puutetta lihasvoimassa vai
motorisessa taidossa vai molemmis-
sa? Ovatko osasyynä tuntohäiriöt ja
jos ovat, miten ne terapiassa huo-
mioidaan? Ja niin edelleen, kunnes
kaikki asiaan kuuluvat perusedelly-
tykset on kartoitettu.
Fysioterapeutti, fysioterapian
opettaja
Taina Vahtera
on taas vauh-
dissa. On meneillään Fysin järjestä-
män Neurologisen kuntoutuksen
erityiskoulutuksen toisen moduu-
lin kolmas päivä, eivätkä opiskelijat
vieläkään pääse helpolla. Nyt vaadi-
taan vielä kerran palauttamaan mie-
liin tuo viime päivinä iholle pyrkinyt
ICF – ”toimintakyvyn, toimintarajoit-
teiden ja terveyden kansainvälinen
luokitus”, joka kuvaa ”biopsykososi-
aalista toiminnallista tilaa ruumiin/
kehon toimintojen, suoritusten ja
osallistumisen aihealueilla”.
Kuulostaa munkkilatinalta, mut-
ta toimii! Auttaa terveydenhuollon
ammattilaisia jäsentämään työtään
ja puhumaan suurin piirtein samaa
kieltä toistensa kanssa!. Taina Vahte-
ra esittää opiskelijoiden edessä per-
formanssia, joka tekee kuivakkaasta
ICF-kaaviosta lihaa ja verta. Opetta-
ja pomppii ”lootasta” toiseen havain-
nollistaen sitä, mikä viitekehyksen
tasoista on asiakkaalle pääsääntöi-
sesti merkityksellisin. – Se ei yleen-
sä ole kudosten ja rakenteiden taso,
vaan osallistumisen ja osallisuuden
taso, Vahtera vaahtoaa ja hypähtää
kuvitteellisesta laatikosta toiseen.
Kyllä – loogiselta tuntuu!
Tästä nimenomaisesta syystä fy-
sioterapian asiakas ei välttämättä
hihku riemusta, jos tavoitteeksi ase-
Tuloksellinen terapia
tarraa kiinni
asiakkaan arkeen
Niin yksinkertaista ja selvää. Ja samalla niin monimutkaista ja vaativaa. Sellaista on, kun
fysioterapeutti ja kuntoutuja lähtevät yhdessä etsimään ratkaisua kuntoutujan arjen pulmaan
ja tulevat samalla asettaneeksi terapialle tavoitteen. Sen jota kohti työskennellään ja joka
asetetaan myös mittapuuksi sitten, kun on tullut aika katsoa, onko terapia ollut tuloksekasta
vai ollaanko vielä matkalla. Joko kuntoutuja pääsee postilaatikolle?
30
Fysi 1
2013
