M
iten voimme taata hyvän istuma-asennon
henkilölle, joka istuu koko päivän pystymät-
tä itse korjaamaan tai vaihtamaan istuma-
asentoaan ja jolla ei ole normaalia lihasak-
tiviteettia vartalossa ja istumatasapainokin
on erittäin heikko?
Istuma-asennon merki-
tys on tässä tilanteessa erityisen suuri, koska se vaikuttaa sekä hen-
kilön liikkumis- ja toimintakykyyn että tasapainoon.
Istuma-asento tulisi mitata sekä pyörätuolissa että hoitopöydäl-
lä. Monipuolinen tutkiminen on erittäin tärkeää, samoin raajojen
ja koko rangan liikkuvuuden, lihastoiminnan, lihasatrofian, tun-
non, spastisuuden, kipujen ja turvotuksen arviointi. Tarkoitukse-
na on saada tarkka kuva siitä, miten paljon asentoon voidaan vai-
kuttaa ja millä keinoilla.
Lisäksi havainnoidaan ryhtiä, symmetrisyyttä, pään hallintaa
ja henkilön mahdollisuutta käyttää yläraajoja silloin, kun hän is-
tuu pyörätuolissa. Ryhtiä pystyy arvioimaan sivusuunnassa hyvin
luotisuoran avulla. Tehdään arvio siitä, miten kuormitus jakautuu
kehon eri osille ja onko istuma-asento mukava. Asentoa on hyvä
havainnoida edestä, takaa ja sivuilta. Lantion sivusuuntaista kallis-
tuneisuutta arvioitaessa voidaan käyttää apuna siihen tarkoitettua
vesivaakaa. Istuma-asennon kiertyneisyys on helpointa havaita yl-
häältä päin. Dokumentoinnissa voidaan hyödyntää valokuvausta.
Tasapainoa voidaan arvioida useilla eri menetelmillä. Perus-
lähtökohtana voidaan käyttää sitä, kuinka paljon tukea asiakas is-
tuessaan tarvitsee. Istuuko hän (1) ilman tukea vai (2) lantio tuet-
tuna vai tarvitseeko hän (3) lapaluun alareunaan saakka ulottuvan
tuen tai (4) pään tuen. Arvioidaan staattista ja dynaamista tasapai-
noa sekä toiminnallisuutta istuma-asennossa. Havainnoidaan var-
talon lihasten toimintaa vartalon kierroilla, eteen kallistuksilla ja
toiminnallisilla testeillä, jollaisia ovat mm. tavaroiden nosto latti-
alta, painavien esineiden kantaminen, ylös kurkottaminen jne. Li-
säksi arvioidaan henkilön kykyä painonsiirtoihin eteenpäin, taak-
sepäin ja sivuille, reagointia ulkoiselle huojutukselle, kurottamisia
ja suoja- ja tasapainoreaktioita.
Dynaamista istuma-asentoa voidaan analysoida emg-videoana-
lyysimenetelmien avulla esim. pyörätuolilla liikuttaessa sekä eri toi-
minnoissa. Näin pystytään havaitsemaan paremmin mm. kompen-
satoriset mekanismit. Mittaamalla pintapaine istuimesta, istuimen
selkäosasta ja jalkojen alta voidaan nähdä myös epäsymmetria ja
paineen epätasainen jakautuminen sekä riskialueet painehaavoille.
Asiakkaan kelatessa pyörätuolilla arvioidaan istuma-asentoa
suhteessa olkanivelen liikerataan: Onko olkanivelen liike optimaa-
linen eteen ja taakse vai ylittyykö kriittinen alue olkanivelen liike-
radassa? Samoin arvioidaan muiden nivelten liikkeet (ROM, sel-
käranka, olkapäät, kyynärpäät, ranne). Lisäksi voidaan arvioida
taloudellisinta lihastyötä. Kelausliikkeen tehokkuuden mittaami-
seen on olemassa uusia teknologisia menetelmiä.
Silloinkin kun istuma-asento on huono ja epäsymmetrinen, on
harkittava tarkkaan, kuinka paljon asentoa voidaan korjata ilman,
että asennon muutos vaikuttaa haitallisesti asiakkaan toimintaky-
kyyn. Asennon korjaus voi myös ärsyttää spastisuutta, lisätä pai-
netta tai kipuja.
Tutkimustulokset kertovat pitkäaikaisen istumisen vaarallisuudesta ja hyvän
istuma-asennon merkityksestä.
Miten taata hyvä istuma-asento henkilölle,
joka istuu koko päivän pystymättä itse korjaamaan tai vaihtamaan istuma-
asentoaan?
■
Hyvässä istuma-asennossa niska on luontevassa keskiasennossa, hartialihakset
ovat rentoina ja olkavarren ja vartalon välinen kulma on mahdollisimman pieni.
■
Istuessa on tärkeää säilyttää lanneselän luonnollinen notkoasento;
selän välilevyihin kohdistuva paine pienenee.
■
Istuinsyvyyden tulisi olla riittävä, jotta istuin tukee reisien alapintaa
mahdollisimman pitkältä matkalta.
■
Tuolin etureuna ei saisi painaa polvitaipeiden verisuonia, imusuonia ja hermoja.
■
Jalkojen tulisi olla tuettuina siten, että reidet lepäävät kevyesti alustaa vasten.
■
Jalkapohjien tulisi levätä alustaa vasten niin, että nilkat ovat 90 asteen
koukistuksessa.
■
Tärkeää: Mikään asento ei ole hyvä, jos siinä on liian kauan.
Siispä asentoa pitäisi vaihdella.
Hyvä istuma-asento.
Mikä se on?
Tutkimusten mukaan lysähtäneellä istuma-asennolla on negatiivisia vaikutuksia sekä rinta- että lannerankaan.
Istuminen vaikuttaa merkittävästi myös hengitysfunktioon. Lysähtäneessä asennossa palleahengitys on vaikeaa eivätkä
keuhkomme pääse laajenemaan, jolloin sisäänhengityskapasiteettimme pienenee.
Sarianna Savolainen
Fysioterapeutti, TtM
Kirjoittaja työskentelee fysioterapeuttina Synapsiassa, Käpylän kun-
toutuskeskuksessa. Hän on yksi Fysin fysioterapeuteille täydennyskou-
lutuksena järjestämän Neurologisen kuntoutuksen erityiskoulutuksen
kouluttajista. Kuva koulutuksesta.
6
Fysi 1
•
2014
