Yhteistyökumppaneiden avulla prosessi eteni
vauhdilla: mukana olivat OYS ja loistava fysiatri
Kaj Sundqvist
, käsikirurgi, toimintaterapeutti,
asunnonmuutostyöntekijät, sosiaalipuoli jne. Fysio-
terapeutti ja kuntoutuja kävivät yhdessä tapaa-
massa kunkin vaiheen ja asian eksperttejä. - Ja kas
kummaa, kun marraskuussa kotiutumisen jälkeen
aloitettiin kuntoutus, niin jo seuraavan vuoden
alussa Liisa käveli ensimmäisillä proteeseilla
– hän oppi proteesikävelyn viidessä päivässä.
OYS:ille kiitos siitä, että Liisa sai proteesit niin no-
peasti. Välillä prosessi voi olla hyvinkin pitkä,
Raija Knuuttila sanoo.
Tammikuussa Liisa Syrjä ajoi jo hankkimallaan
automaattivaihteisella autolla, vaikka moni oli arvel-
lut, ettei hän tule koskaan pystymään rattiin. –Autolla
ajon onnistuminen mahdollisti Liisa käynnit meillä
hoitolaitoksessa. Samalla otimme rinkiin mukaan
lisää terapeutteja ja heidän erikoisosaamistaan.
Tavoitteisiin pääsemiseksi on käytetty monenlaisia
fysioterapianmenetelmiä, tekniikoita ja hoitolaitteita.
Pelkästään kävelyn onnistumisen edellytyksenä oli,
että lonkat piti saada suoraan.
Oli pakkanen ja tähtitaivas
Fysioterapeutti Raija Knuuttila on saanut yhteisen
matkan varrella havaita, että poikkeuksellisen vai-
kea haasteen eteen joutunut kuntoutuja on itsekin
poikkeuksellinen. – Liisa on osoittautunut spesiaali-
tapaukseksi, ihanteelliseksi kuntoutettavaksi. Hänen
päättäväisyytensä, kekseliäisyytensä arkipäivän teke-
misissä ja sitoutumisensa kuntoutumiseen ovat esi-
merkillisiä omalla fysioterapeutinurallani.
Kiitoksen saavat myös kuntoutumisessa oleel-
liset tukijoukot: hyvä perhe ja hyvä sosiaalinen ja
ystäväverkosto. – Liisan äiti toimi ensin pitkään
omaishoitajana omalle äidilleen ja lyhyen tauon jäl-
keen elämä toi hänen eteensä tilanteen, jossa oma
tytär tarvitsee omaishoitajaa, vaikka selviytyy mo-
nenlaisista haasteista myös yksin.
Liisa Syrjän äiti korostaa vastavuoroisuutta ja
kertoo Liisan hoitavan tietokoneellaan mm. koko
porukan pankkiasiat. ”Pankkimatka” paritalon toi-
sesta puoliskosta on lyhyt. – Isä tulee joka kuukau-
den ensimmäinen päivä ja äiti kolmas päivä kysy-
mään, että onko pankki auki, Liisa nauraa. Kunhan
käsileikkaus on tehty, sormet tottelevat omistajaan-
sa vielä paremmin.
Kysyn Liisalta, onko hän jossakin kuntoutu-
misprosessin kohdassa käynyt pohjalla. Liisa miet-
tii hetken ja sanoo, että ei oikeastaan. – Sairaalassa
oli aikaa miettiä ja käsitellä. Jonkin aikaa ko-
tiintulon jälkeen minulla oli sellainen parin
päivän jakso, jolloin tulivat ne miksi-kysymykset,
jotka on pakko jossakin vaiheessa tehdä.
Räjähdin äidille ja taisin sanoa, että olisitte jät-
”
Fysioterapeuttina ehdotin
Liisalle keittiöön jotakin
muuta tuolia kuin siellä
olevaa pirtinpenkkiä.
Liisa ilmoitti, että tämä on
minun kotini tuoli ja minä
istun sillä. Niin tapahtui.
Jos metsään haluat mennä nyt – niin mene vain! Puolitoista vuotta vaka-
van bakteerihyökkäyksen ja amputaatioiden jälkeen metsäkävelyt rakkai-
den koirien kanssa ovat Liisa Syrjälle päivittäinen tapa kuntoutua vielä
eteenpäin omassa kotiympäristössä. Sanginjoen luonnonsuojelualueella
voi yllättyäkin: karhu on vieraillut sadan metrin päässä puuta raapimassa.
Fysi 1
•
2014
9
