L
iisa Syrjä
tulee tammikui-
sena torstaipäivänä 2014
fysioterapiakäynnille oulu-
laiseen Fysiopalvelu Knuut-
tila & Sariaksen hoitolaitok-
seen. Hän on ajanut Oulun
keskustaan omalla autollaan kotoaan, upe-
an Sanginjoen luonnonsuojelualueen mai-
semista. Fysioterapian kohteena ovat tällä
kerralla erityisesti sormentyngät, joita mo-
bilisoidaan, sillä Liisa valmistautuu seu-
raavaan koitokseen. Helmikuulla on edes-
sä käsileikkaus, jossa kaikkia sormenvälejä
avataan niin, että tekeväinen nainen pystyy
jatkossa käyttämään sormettomia käsiään
nykyistä monipuolisemmin.
Liisa itse käyttää sanaa ”tynkä” luon-
tevasti niin jaloistaan kuin sormistaankin
puhuessaan. Suoraluontoinen, jossitteluja
kaihtava nainen menee eikä meinaa ja pu-
huu asioista niiden oikeilla nimillä. Kos-
meettiset silikonikädet, jotka hänelle kyl-
lä tehtiin, ovat kotona siististi laatikossa.
– Ovathan ne nätit, mutta kun niillä ei voi
tehdä mitään.
Tehohoito, elvytys, amputaatiot
Mitä Liisa Syrjälle sitten tapahtui ”yhdessä
yössä”? – Sain canimorsus-bakteerin, joka
elää kissojen ja koirien suussa ja voi esimer-
kiksi pureman seurauksena aiheuttaa ihmi-
selle erittäin vakavaoireisen, mutta onneksi
hyvin harvinaisen infektiotaudin. Minulla ei
ollut puremaa, mutta bakteeri iski jostakin
syystä silti. Itse arvelen syyksi hiustenvärjä-
yksenminulle aiheuttamaa voimakasta aller-
gista reaktiota, jonka seurauksena päänah-
kani oli kauan tulehduksissa ja sain kortiso-
nihoitoa. Ehkä bakteeri pääsi kehooni tuon
tilanteen seurauksena. Mutta kuka tietää.
Canimorsus-bakteerin aiheuttamalle
infektiolle on tyypillistä nopea vauhti.
Flunssaepäily sai Liisa Syrjänkin kohdalla
astua syrjään, kun vuorokauden sisällä ko-
van kuumeen ohelle kehittyivät hengitysoi-
reet ja jalat menivät alta. Nopeassa tahdissa
kauttaaltaan tummansiniseksi muuttuva
iho puhui ammattilaisille omaa kieltään, ja
potilas kiidätettiin teholle, jossa alkoi tais-
telu hengestä. – Minua pidettiin nukutet-
tuna ja olin hengitys- ja munuaiskoneessa.
Neljäntenä päivänä minua jouduttiin elvyt-
tämäänkin. Itse en muista siitä mitään enkä
koko teholla olosta. Muistan vain sen, että
pojat kävivät minua siellä erityksissä katso-
massa oudot vaatteet päällään.
Lääkärit taltuttivat bakteeria kaikin
käytettävissä olevin keinoin. Bakteerihyök-
käystä seurannut verenmyrkytys ja elimis-
tön äärimmäisessä puolustustilanteessa ää-
reisverenkierron tukkiva dic-oireyhtymä
johtivat tilanteeseen, jossa Liisalta oli hoi-
toprosessin aikana lopulta amputoitava
molemmat jalat ja kaikki sormet ja jonka
aikana tehtiin lukuisia ihonsiirtoja isojen
ihoalueiden mentyä kuolioon. – Minulla
oli ennen amputaatioita pitkään osastolla
sellaiset kuivat, mustat noita-akan sormet,
joista verenkierto oli kokonaan loppunut,
Liisa kuvailee. Uskomattomat kokemuk-
sensa hän summaa lauseeseen ”ihminen
voi selviytyä ihan mistä vain”.
Kovalla työllä tavoitteisiin
Fysioterapeutti
Raija Knuuttila
tuli Sangin-
joelle kotikäynnille heti seuraavana päivänä
siitä, kun potilas oli ”kotiuttanut itsensä”
Oulun yliopistollisesta sairaalasta marras-
kuun alussa. Hoito- ja kuntoutusjakso sai-
raalassa oli kestänyt vajaat kolme kuukautta.
– Pehmitin hoitajat ja sanoin lääkäreille, että
tämä tyttö kuntoutuu jatkossa parhaiten ko-
tona. Minulla oli koiria niin ikävä, vaikka
pojat toivat vanhustani, 8,5-vuotiasta
Rockya minua katsomaan heti, kun sain
luvan mennä pyörätuolilla sairaalasta ulos,
Liisa kertoo.
Kun kokenut fysioterapeutti Raija
Knuuttila sai kaupungilta tiedon Liisa Syrjän
edessä olevasta, poikkeuksellisen haastavas-
ta kuntoutumisprosessista, hänhalusi ehdot-
tomasti olla siinä mukana. – Ensimmäisellä
kotikäynnilläni Liisalla oli vielä tikit käsissä
sormiamputaation jäljiltä ja haavanhoidot
kesken. Aloin käydä Liisan luona kolme ker-
taa viikossa. Samaan aikaan tekivät työtään
asunnonmuutostöiden tekijät ja toimintate-
rapeutit ja kotisairaanhoito hoitamassa haa-
voja. Proteeseja ei vielä ollut, kun tapahtu-
masta oli vielä niin vähän aikaa. Pikkuhiljaa,
askel kerrallaan lähdettiin etenemään.
Raija Knuuttila muistaa Liisan päättä-
väisyyden jo alkumetreiltä. - Hänellä itsel-
lään oli heti alussa tavoitteena, että hän ajaa
omalla autollaan, käy koiranäyttelyissä, kä-
velee proteeseilla ja elää tavallista elämää.
Tavoitteet olivat korkeita tilanteessa, jossa
ihmisellä ei ollut sormia eikä jalkoja eikä
vielä proteesejakaan.
Liisa Syrjän
hurja
kuntoutumismatka
koirien luokse kotiin
Liisa Syrjän elämä muuttui puolisentoista vuotta sitten yhdessä yössä. Iltayhdeksältä vammaisavustajan töistään
kotiin tullut Liisa heräsi aamulla 40 asteen kuumeessa. Alkoi selviytymistaistelu, josta kolmen jo aikuisen pojan
äiti on selvinnyt korkeatasoisen hoidon ja kuntoutuksen, mutta ennen kaikkea uskomattoman asenteensa ansiosta.
Taistelukentälle hänen piti jättää sekä jalat että sormet ennen kuin vaarallisen bakteerin tuhotyö saatiin pysäytettyä.
Teksti
: Ritva Tiittanen-Wallenius
|
Kuvat
: Raija Knuuttila ja Ritva Tiittanen-Wallenius
8
Fysi 1
•
2014
