lisissa asioissa, vaikka olimme juuri
rakentaneet perheelle talonkin.
Aikansa pähkäiltyään Saara Suo-
niemi onnistui tunnistamaan vie-
lä kaikkein suurimmankin peikon. –
Tajusin, että kaikkein eniten minua
kauhistutti päätöksen lopullisuus: et-
tä jos nyt ostan, niin se on loppuelä-
mäksi. Mietin, että eihän niin kauas-
kantoista päätöstä kukaan voi tehdä!
Avuksi tuli ajattelutavan muutos.
– En tiedä, mistä sen keksin, mutta
teinkin viisivuotispäätöksen: Jos mi-
nusta ei viiden vuoden päästä enää
tunnu siltä, että haluan tehdä tätä,
voin luopua yrityksestä ja myydä sen
pois. Laskin, että siinä on sellainen
saumakohta, jossa olisin omillani lai-
noissa.
- Helpotti kovasti ajatella, että tä-
mä ratkaisu on vain toistaiseksi –
niin kuin mikä tahansa työsuhde.
Työpaikastahan voi aina sanoutua
irti… Uusi ajattelutapa auttoi minua
tekemään päätöksen, koska se lo-
pullisuus oli se ahdistavin asia. Kun
pääsin siitä, tajusin, että saatan teh-
dä tätä eläkeikään asti tai sitten tämä
on vain yksi vaihe elämässä. Ja sit-
ten sekin on kokeiltu!
– Sen kyllä tiesin, että mikään
bisnes-nainen en ole. Mutta tätini
sanoi, ettei ole ollut hänkään ja ve-
ti silti yritystä lähes 30 vuoden ajan,
Saara Suoniemi summaa. – Nyt kun
olen itse ollut yrittäjänä puolentoista
vuoden ajan ja takana on yksi koko-
nainen tilikausi, olo on jo helpottu-
neempi. Töitä riitti ja niitä oli lopulta
enemmän kuin olin ajatellut.
– Lähdin tähän yrittäjätoimintaan
sillä ajatuksella, että minun työni on
pakko olla se mainos. Että en voi
mainostaa Forssa-lehden etusivulla
Tarkasti asiakkaan tarpeisiin
muokkautunutta fysioterapiaa
kuntosalilla tapaturmassa
vaikeasti vammautuneen,
mutta erittäin motivoituneen
pitkäaikaiskuntoutujan
kanssa. Voimaa, venytyksiä,
asennonhallintaa. Iloista
yhteistyötä.
Tarttumisharjoituksia,
keskivartalon hallintaa,
liikelaajuuksien ylläpitoa.
Rakkaat pehmolelut tuovat
iloa ja väriä vaikeasti
kehitysvammaisen asiakkaan
fysioterapiaan.
”Mie olin kuin taivaassa”.
Edellisen fysioterapiakerran
lihaskalvokäsittely on vienyt
muistisairasta miestään
hoitavan isoisoäidin
olkapääkivut ”kertalaakista”
ja palauttanut yöunet.
”Tuntuu kuin olisi lukot täältä
auenneet.” Polvileikkauksesta
toipuva on edistynyt selvästi
edelliskerrasta. Käydään
läpi uudet hallintaa vaativat
harjoitteet. ”Täytyisi päästä
kyykkyyn siihen mennessä,
kun mustikat kypsyvät – se on
minulla porkkanana!”
”Oikein pelkään sanoa, mutta
selkä on ollut edelliskerran
jälkeen erittäin hyvä – se teki
silloin sen käänteen”, raportoi
selkäkipuinen ja tunnustaa,
ettei ole ehtinyt syventyä
kotiharjoitteisiin. ”Teet sitten,
kun on sopiva hetki.”
1
2
3
3
4
4
5
5
Kuntouttavia kosketuksia ja kohtaamisia
Yrittäjäluonneko sittenkin? Fysi-lehden toimittajalla oli mahdollisuus seurata Saara
Suoniemen yhtä työpäivää aamusta iltaan. ”Diagnoosi” oli selvä: Kova tekemään töi-
tä. Intohimoinen uuden tiedon etsijä. Hyvin organisoitunut ja tarmokas. Mutkaton ja
ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva. Kokonaisuuksia katsova, mutta yksityiskohtiin-
kin perehtyvä. Suunnitelmallinen, mutta hetkessä läsnä oleva. Elämän tasapainon ym-
märtävä: vaikka työelämässä tapahtuu, varaa jakamatonta aikaa myös perheelle. Yh-
dellä sanalla: yrittäjäluonne!
Lämmin kiitos Saara Suoniemelle ja päivän asiakkaille. Toimittaja sai heiltä matkaan-
sa monenlaista henkistä evästä. Suomalaisista löytyy sitkeyttä ja huumoria ja veny-
mistä läheisten hyväksi. Fysioterapeutti kuulee asiakkaan kehoa ”plintillään”* terapoi-
dessaan selviytymistarinoita uskomattomasta jaksamisesta arjen paineiden ja kehon
kipujen keskessä. Motivaationa kuntoutumiseen on usein vierellä kulkeva, vielä enem-
män huolenpitoa tarvitseva läheinen.
*plintti = fysioterapeutin hoitopöytä
Fysi 2
2013
15
