8 / 23
Aamunavausteksti –Ystävyys
Minkälaista on ystävyys? Mitä se vaatii? Mitä se antaa?
Mistä se koostuu?
Ystävyyttä on monen eri tasoista. Nykypäivänä, kun sosiaa-
lisen median kanavat, kuten Facebook, ovat tulleet vahvasti
mukaan elämäämme, niin ystävyydenkin määritelmä on
muuttunut. Jos olet jonkun ystävä Facebookissa, ei tarkoita
sitä, että olisitte parhaita kavereita. Ne ystävät voivat olla
entisiä luokkakavereita, hyvän päivän tuttuja, henkilöitä,
joita olet tavannut kerran tai kaksi. Tässä tapauksessa ystä-
vyys voi olla yhteydenpidon väline.
Ystävyys liikunnassa ja urheilussa on merkinnyt minulle
saman henkisiä ihmisiä, joiden kanssa on ollut samat
kiinnostuksen kohteet ja on pystytty puhumaan asioista,
joista toisilla ei ole käsitystä tai he eivät ymmärrä - se on
eräänlaista hengen heimolaisuutta. Urheilussa hienointa on
se, että pahimmat kilpakumppanit saattavat olla myös niitä
parhaimpia ystäviä kilpailun ulkopuolella. Silloin olemme
samalla viivalla ja meillä on paljon yhteistä jaettavaa.
Todellinen ystävyys, parhaat kaverit, sydänystävät ovat
tärkeitä voimavaroja ihmiselle. Heidän kanssaan voit jakaa
elämän ilot sekä surut, ja he ovat tukenasi tapahtui mitä ta-
hansa. Hyvinvoinnille ja mielenterveydelle on hyväksi, että
ystävien kanssa voimme purkaa elämässämme tapahtuneita
kriisejä, eikä niitä tarvitse pitää sisällämme.
Mutta mitä todellinen ystävyys vaatii? Se vaatii rehelli-
syyttä, luottamusta, anteeksiantoa ja kunnioitusta. Ilman
rehellisyyttä ja anteeksiantoa on vaikeaa luoda luotettavaa
ystävyyttä. Toisen kunnioittaminen saa aikaan hyvänolon
sekä arvostuksen tunteen, jolloin ystävä voi kokea itsensä
merkitykselliseksi. Kunnioitus ja luottamus näkyvät myös
siinä, että arat asiat pysyvät ystävysten keskinäisinä eikä
niitä levitellä kaikille muille kanssaihmisille.
Lopuksi haluan jakaa tarinan, joka on eräänlainen kier-
tokirje, jonka alkuperää en tiedä. Itse olen saanut sen
aikoinaan sähköpostitse.
”Tarina kertoo ystävyksistä, jotka vaelsivat halki autiomaan.
Yhdessä vaiheessa matkan aikana ystävykset joutuivat sana-
harkkaan ja alkoivat riidellä. Riitely loppui, kun toinen läp-
säisi toista. Ystävä, jota toinen löi, oli surullinen. Sanaakaan
sanomatta hän kirjoitti hiekkaan: ”tänään paras ystäväni löi
minua”. Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat
riidan ja jatkoivat matkaa, kunnes tulivat keitaan luo. Siellä
oli lähde, jossa ystävykset päättivät kylpeä. Se, jota toinen
oli lyönyt, luiskahti kiveltä ja oli hukkua lähteeseen, mutta
ystävä ehti pelastaa hänet. Kun ystävistä se, joka oli meinan-
nut hukkua, palautui kokemuksestaan, kaiversi hän kiveen:
”tänään paras ystäväni pelasti henkeni”. Se ystävistä, joka oli
lyönyt toista ja myöhemmin pelastanut tämän, kysyi: ”Kun
löin sinua, kirjoitit hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat kiveen.
Miksi?” Toinen ystävistä vastasi: ”Kun joku tekee meille jotain
pahaa, se pitäisi kirjoittaa hiekkaan, jotta anteeksiannon
tuulet voivat viedä kirjoituksen mukanaan. Mutta, kun joku
tekee meille jotain hyvää, meidän tulisi kaivertaa se kiveen,
jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja unohtaa”...
Opettele
kirjoittamaan surusi hiekkaan ja kaivertamaan onnesi
kiveen.”
Hyvää päivän jatkoa!
Oskar Breilin
Reilusti Rioon –työryhmän pj.
Suomen Olympia-Akatemian
jäsen
Vääksyn Yhteiskoulun liikun-
nan ja terveystiedon lehtori