Fysi 1/2015

Väitökset

Lisää tehoa selkäleikattujen

harjoitteluun

TtM

Sami Tarnanen

tutki lannerangan jäykistysleikkaukseen

menevien potilaiden vartalolihasten voimaa ja lihasvoiman muu-

toksia leikkauksesta toipumisen jälkeen. Lisäksi seulottiin elektro-

myografia- eli lihasten aktiivisuusmittausten avulla sopivia harjoi-

tusliikkeitä leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen.

Häiriöt asennonhallinnassa lisäävät alaselän kuormittumista

työssä ja vapaa-ajalla ja saattavat häiritä operoidun alueen para-

nemista sekä lisätä alaselän kulumamuutoksia.

Tutkimuksessa havaittiin selän jäykistysleikkaukseen mene-

vien potilaiden vatsa- ja selkälihasten voimatason olevan erit-

täin matala. Terveillä selkälihasten voimataso on normaalisti

suurempikuin vatsalihasten, mutta tutkituilla voimasuhteen

todettiin kääntyneen päinvastaiseksi.

Vaikka leikkaus vähensi alaselkäkipua ja paransi toiminta

kykyä huomattavasti, potilaiden lihasvoimat eivät parantuneet

kolmen kuukauden toipumisvaiheen aikana. Leikkauksen jälkei-

nen normaalin kuntoutuksen mukainen kevyt harjoittelu sekä

asteittainen paluu päivittäisiin aktiviteetteihin eivät riittäneet

parantamaan vartalolihasten voimaa.

Siksi sopivia liikkeitä lähdettiin etsimään mittaamalla varta-

lolihasten aktivoitumista pystyasennossa taljalaitteella suoritet-

tujen työntö- ja vetotyyppisten harjoitusliikkeiden aikana. Näillä

harjoitteilla voidaan voimaominaisuuksien lisäksi kehittää varta

lolihasten kapasiteettia hallita alaselän keskiasentoa. Terveillä

tehokkaiksi todettuja harjoitusliikkeitä valikoitiin sovellettavaksi

selän jäykistysleikkauksessa olleille.

Harjoitteilla saatiin aikaan selkälihaksien voimaharjoitteluun

vaadittava aktiivisuustaso. Liikkeet eivät lisänneet potilaiden ala-

selkäkipua ja soveltuvat hyvin kuntoutukseen. Tutkittujen har-

joitteiden aikana selässä ei tapahdu liikettä, jolloin myös jäykiste-

tylle leikkausalueelle kohdistuva haitallinen kuormitus pystytään

minimoimaan.

Harjoitusliikkeiden soveltuvuutta selkäleikkauksen jälkeiseen

kuntoutukseen ei ole aiemmin tutkittu. Väitös tuo uusiaperusteita

sille, mitä harjoitusohjelmien pitäisi sisältää. Sen tuloksia on jo

nyt hyödynnetty suunniteltaessa lannerangan luudutusleikkauk-

sen jälkeistä kuntoutusohjelmaa. Tutkimusprojekti jatkuu kun-

toutusohjelman vaikuttavuutta selvittävällä tutkimuksella.

TtM

Sami Tarnasen

fysioterapian väitöskirja

”Lannerangan jäykistysleikkauksen jälkeisen

kuntoutusharjoitteluohjelman kehittäminen”

tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 21.11.2014.

Tehostettu kotikuntoutus auttaa

lonkkamurtumapotilaan jalkeille

kustannustehokkaasti

LitM

Anu Salpakoski

tutki väitöksessään vuoden kestäneen

yksilöllisesti suunnitellun kotikuntoutuksen vaikutuksia liik-

kumiskykyyn. Päätulos oli, että vuoden kestävällä kotikuntou-

tusohjelmalla pystyttiin nopeuttamaan liikkumiskyvyn palau-

tumista verrattunavallitsevaan hoitokäytäntöön. Osa koki jopa

vähemmänvaikeuksiaporraskävelyssä vuoden kuntoutuksen

jälkeen kuin ennen murtumaa.

Tutkimuksessa todettiin ulkona liikkumisen vaikeutuneen

merkitsevästi lonkkamurtuman jälkeen. Vakavat liikkumiskyvyn

vaikeudet olivat yhteydessä mm. pitkittyneeseen alavartalon

kipuun. Kipu oli yleistä vielä vuosia murtuman jälkeen.

Kova alavartalokipu oli yhteydessä fyysiseen inaktiivisuu-

teen keskimäärin kolme vuotta leikkauksen jälkeen sekä leik-

kaustapaan keskimäärin kaksi vuotta leikkauksen jälkeen. Poti-

laat, joiden lonkkamurtuma oli korjattu osteosynteesillä, kärsivät

enemmän alavartalokivusta ja liikkumisvaikeuksista kuin puoli-

proteesilla tai kokoproteesilla hoidetut henkilöt.

Tulokset osoittavat, että kohdennetulla, tehokkaalla ja riittä

vän pitkäkestoisella kuntoutuksella voidaan parantaa kotona

asuvien lonkkamurtumapotilaiden liikkumiskykyä. - Jatkossa

olisiaiheellista tarkentaa lonkkamurtumapotilaiden Käypä hoi-

to -suosituksia sairaalahoidon jälkeisen kotikuntoutuksen osalta,

Salpakoski painottaa.

Pitkäkestoisen, moniosaisen kotikuntoutuksen etuja ovat

kustannustehokkuus ja saavutettavuus juuri sairaalasta kotiute-

tuilla potilailla, joiden liikkumiskyvyn palautumista tulisi seurata

entistä tehokkaammin.

LitM

Anu Salpakosken

gerontologian ja kansanter-

veyden väitöskirja ”Mobility recovery after hip frac-

ture and effects of a multi-component home-based

rehabilitation program” tarkastettiin 31.10.2014

Jyväskylän yliopistossa.

Raskaskaan liikunta ei lisää

akillesjänteen katkeamisriskiä

LitM

Jussi Peltosen

väitöskirjatyössä tarkasteltiin akillesjänteen

lujuuden muutoksia yksittäisen raskaan liikuntasuorituksen seu-

rauksena.

- Akillesjänne on kehon vahvin jänne, joka voi kestää jopa

henkilöauton painon, mutta katkeaa joskus harmittoman näköi-

sessä tilanteessa. Kuuluisin esimerkki tästä lienee jalkapalloilija

David Beckhamin akillesjänne, jota operoitiin Suomessa. Tutki-

muksessa haluttiin selvittää, voiko jänne ylirasittua liikunnassa

niin paljon, että sen katkeamisriski kasvaa, Peltonen sanoo.

Tutkimuksissa ei havaittu merkkejä akillesjänteen lujuuden

vähenemisestä, vaikka mm. lihasvoima heikkeni merkittävästi

liikunnan jälkeen. Tulosten perusteella riski jänteen katkeami-

seen ei kasva raskaankaan liikuntasuorituksen aikana.

Maraton aiheutti voiman heikkenemisen lisäksi merkittäviä

muutoksia juoksijoiden askeltekniikkaan. Suurin osa juoksijoista

astui ennen maratonia päkiälle, mutta vaihtoi astumisen kanta-

päälle maratonin aikana.

- Koska päkiälle astuminen kuormittaa enemmän nilkkaa ja

kantapäälle astuminen enemmän polvea, voi olla, että juoksijat

vaihtoivat juoksutekniikkaa jännettä suojatakseen. Suojame-

kanismi voisi selittää sen, miksi jänteen lujuusmuutoksia ei ole

havaittu ihmiskokeissa, vaikka koeputkessa näin usein käy,

Peltonen toteaa.

Fysi 1

•

2015