Fysi 1/2016

Väitökset

Liikkumisen pelko on yhteydessä

vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen

TtM

Petteri Kohon

väitöstutkimuksen mukaan liikkumisen pel-

ko on yhteydessä vapaa‐ajan liikunta‐aktiivisuuteen potilailla ja

normaaliväestössä. Kuntoutuksella voidaan vähentää liikkumisen

pelkoa ja lisätä vapaa‐ajan liikuntaa. Vaikutus oli suurin ryhmäs-

sä, jossa oli eniten liikkumiseen liittyviä pelkoja.

Tutkimuksessa selvitettiin liikkumisen pelon ja vapaa‐ajan lii-

kunta‐aktiivisuuden välisiä yhteyksiä moniammatilliseen kuntou-

tukseen osallistuneilla tuki‐ ja liikuntaelimistön vaivoista kärsi-

villä potilailla sekä normaaliväestössä. Niillä, joilla oli eniten

pelkoja, alkutilanteen ero liikunta-aktiivisuudessa tasoittui kuu-

dessa kuukaudessa ja tulos säilyi vuoden seuranta‐aikana. Myös

kivun voimakkuus väheni alkutilanteeseen verrattuna. Liikunta‐

aktiivisuuden lisääntymisessä ja kivun vähentymisessä vaikutuk-

sen suuruus oli kohtalainen.

Potilailla liikkumisen pelko on myös yhteydessä koettuun toi-

mintakyvyn haittaan ja masennusoireisiin, mutta ei kivun voi-

makkuuteen. Tutkimuksen mukaan liikkumisen pelon määrä ei

siten riipu kivun voimakkuudesta. Normaaliväestössä yli 55-vuo-

tiailla miehillä ja yli 65-vuotiailla naisilla on enemmän liikku-

misen pelkoa kuin nuoremmilla. Haitallisen liikkumisen pelon

raja‐arvon ylitti 15 % osallistujista. Normaaliväestössä tuki‐ ja lii-

kuntaelinvaivoista, masentuneisuudesta ja sydän ‐ja verenkierto-

elimistön ongelmista kärsivillä oli enemmän liikkumisen pelkoa.

Tutkimuksessa kehitetty kipukäyttäytymisen toiminnallinen

arviointimenetelmä osoittautui luotettavaksi ja kipukäyttäytymi-

sellä oli yhteys kipuun, toimintakyvyn haittaan, masennusoirei-

siin ja liikkumisen pelkoon sekä fyysisiin suorituskyvyn testeihin.

Liikkumiseen liittyvän pelon on aikaisemmissa tutkimuksissa

todettu lisäävän akuutin kivun kroonistumisen riskiä ja toisaal-

ta liikkumisen pelko voi ylläpitää kroonista kipua ja toiminta-

kyvyn haittaa. Kuntoutuksessa liikkumisen pelko tulisi tunnistaa

ja suunnata huomio pelkoa aiheuttaviin tekijöihin. Jos pelkoa ei

huomioida, monissa vaivoissa vaikuttavaksi todettu liikunta tai

aktiivinen harjoittelu voi jäädä tehottomaksi.

TtM

Petteri Kohon

väitöstutkimus “ FEAR OF MO-

VEMENT, Epidemiological and clinical evaluation

in the Finnish general population and chronic mus-

culoskeletal pain patients and relevance for rehabi-

litation” tarkastettiin 11.12.2015 Helsingin yliopis-

tossa.

Luustoa vahvistava liikunta

turvallista nivelrikkopotilaille

Vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset, joilla voi olla sekä osteoporoo-

sin (luukato) että nivelrikon riski, voivat harrastaa turvallisesti

luustoa ja toimintakykyä ylläpitävää intensiivistä hyppelytyyppis-

tä liikuntaa. THM

Juhani Multanen

havaitsi tämän väitöskirja-

tutkimuksessaan, jossa selvitettiin asteittain kovenevan hyppely-

harjoittelun vaikutuksia luustoon, rustoihin, nivelrikon oireisiin

sekä suorituskykyyn vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, joilla on

lievä polven nivelrikko.

memoriam

Kaija Haapanen

Kaija Haapanen kuoli 3.7.2015 vaikean sairauden murtamana.

Kaija syntyi Karjalassa, Vuokselassa 29.4.1937 ja asui varhai-

sen lapsuutensa Suojärvellä Hyrsylänmutkassa. Hän pääsi yli-

oppilaaksi Haminan Yhteislyseosta 1958. Vuoden 1959 hän

oli kielikoulutuksessa Englannissa, vanhusten täysihoitolassa.

Kaija valmistui lääkitysvoimistelijaksi Valtion Lääkitys-

voimistelijakursseilta 16.6.1962. Ensimmäinen työpaikka

jumpparina oli Marian sairaalassa. Seuraavan vuoden hän

työskenteli Bodenissa, jolloin hänestä tuli laillistettu sjuk-

gymnast 14.10.1963 myöskin Ruotsissa. Sieltä hän siirtyi

Kotkan sairaalaan, kunnes 1960-luvun puolivälissä perusti

Kotkan Fysikaalisen Hoitolan Raili Arosen kanssa.

Kaija oli monessa suhteessa uranuurtaja omalla alallaan.

Kymenlaakson Lääkintävoimistelija-yhdistys ry. perustettiin

25.2.1971 ja Suomen Fysikaalisten Hoitolaitosten Liiton

(nykyisenSuomen Fysioterapia- ja kuntoutusyritykset FYSI

ry:n) perustava kokous pidettiin 21.4.1972. Molempien

perustamisessaKaija oli voimakkaasti mukana ja alkuvuo-

sina myöskin hallitusten jäsenenä.

Jo 1970-luvulla Kaija toimi Kuntoutusliiton järjestämien

vammaisratsastusleirien järjestäjänä ja johtajana. Hän toimi

myös ensimmäisen KELA:n kuntoustuskurssin johtajana.

Kela hyväksyi 1990 ratsastusterapian tietyin rajoituksin

osaksisairasvakuutusjärjestelmän korvattavia asioita. Kaija

teki työtä vammaisratsastuksen ja ratsastusterapian parissa

koko olemuksellaan yli seitsemänkymppiseksi. Ratsastus ja

hevoset olivatkin Kaijan suuri harrastus koulutytöstä lähtien.

Kotkan Ratsastajat kutsui hänet kunniajäseneksi, mitä Kaija

suuresti arvosti.

Kaijalle olivat tärkeitä myös purjehdus, meri, saarella

mökki, sinfoniakonsertit ja useat ystäväpiirit, mm. seniori-

ratsastajien klubi, ”entiset työkaverit ” ja ”vanhat rouvat”.

Kaija oli positiivinen, innostava, suorasanainen, huumo-

rintajuinen, sosiaalinen ja energinen ihminen.

Häntä jäi kaipaamaan oman perheen - miehen, lasten ja

lastenlasten - lisäksi suuri ystävien joukko.

Ulla Häggblom, Kyllikki Koho ja Pirkko Suomalainen

Vanhat rouvat

Fysi 1

•

2016