V
irpi Fagerström
tuli tutuksi Fysi-koulutuksiin osal-
listujille toimiessaan vuosina 2006-2007 koulutus-
suunnittelijana Fysissä. Me toimiston väki ihailim-
me jo tuolloin Virpin järjestelmällistä, iloista työtapaa.
Vaikka Virpi kulki päivittäin junalla väliä Turku-Helsinki-
Turku, valitusta aikaisista ylösnousuista tai pitkiksi veny-
vistä päivistä ei kuultu koskaan. Siksi uutinen siitä, että
Virpi väittelee tohtoriksi työterveyshuollon alalta, ei oike-
astaan yllättänyt. Hämmästytti vain: Missä ihmeen välis-
sä kahden pienen lapsen äiti on urakoinut väitöskirjan?
Opo eli opinto-ohjaaja oli se henkilö, joka kertoi ylä-
asteikäiselle Virpi Fagerströmille, että on olemassa sellai-
nenkin ammattikunta kuin fysioterapeutit. - Voisin an-
taa sulan väitöskirjastani hänen hattuunsa, Virpi sanoo.
– Olin päättänyt mennä lukioon, mutta epävarma siitä,
mikä tuleva ammatti voisi olla. Mielessä väikkyivät lää-
kärintyö tai jokin liikuntaan liittyvä ammatti. Opo ker-
toi, että fysioterapeutin työssä terveydenhoito ja liikunta
yhtyvät. Ja että jos päättäisin tähdätä sillä alalla yliopis-
to-opintoihin – vaikkapa opettajaksi – minun olisi ensin
käytävä tuo fysioterapeuttikoulu.
- Marssijärjestys oli selvä. Fysioterapeuttikoulussa
pääsi tekemään ja kokeilemaan. Se oli hyvä, sillä olen
toisaalta hyvin käytännönläheinen ihminen.
Valmistuttuaan vuonna 1999 fysioterapeutiksi Turun
ammattikorkeakoulusta Virpi haki muutaman vuoden
päästä Jyväskylän yliopistoon. – En päässyt heti, mutta
en antanut periksi, ja toisella kertaa onnistuin. Tähtäi-
messäni oli fysioterapian opettajan työ – silloin ajattelin,
että tutkijan homma ei ole minua varten.
Jyväskylästä vuonna 2005 valmistuessaan tuore ter-
veystieteen maisteri mietti, että opittua on voitava myös
hyödyntää. - Hakeuduin opettajantöihin – ne olivat mää-
räaikaisia - ja sitten koulutussuunnittelijaksi Fysiin. Oli
kiva huomata, että fysioterapeuteille oli myös tällaisia
asiantuntijatehtäviä. Käytän työssäni tänäkin päivänä Fy-
sissä oppimaani, Virpi toteaa.
Seuraavaksi oli äitiysloman vuoro ja Roosa-vauvan
syntymän jälkeen hakeutuminen töihin lähemmäs kotia.
– Hain ahkerasti töitä ja pääsin valitsemaan kahdesta
mielenkiintoisesta. Kunnallisen puolen asiantuntijateh-
tävässä olisi ollut parempi palkka, mutta vaikka rahasta
oli tiukkaa, valitsin Työterveyslaitoksen apulaistutkijan
työn. Päätökseen vaikuttivat ennen kaikkea jatko-opis-
kelumahdollisuudet.
Kun tilaisuus väitöskirjan tekemiseen sitten aukesi,
Virpi teki päätöksen nopeasti. Jossakin projektin vaihees-
”Rohkeasti vain unelmia kohti!”
Virpi Fagerströmin väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa
15.3.2013. Virallisena vastaväittäjänä toimi professori Jaakko
Valvanne Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Tuu-
la Putus. Tilaisuus oli sekä juhlallinen että hauska, kun sekä
väittäjä että vastaväittäjä osasivat käyttää sanansäilää nau-
tittavalla tavalla.
TEKSTI: Ritva Tiittanen-Wallenius
KUVAT: Mari Luntamo
32
Fysi 2
2013
