sa pienten lasten äiti – Roosan seuraksi oli syntynyt Ras-
mus – ehti jo katuakin urakkaan ryhtymistään. – Mutta
näin jälkikäteen ei todellakaan enää kaduta, Virpi sanoo.
Kiitoksia saavat tukijoukot niin kotona kuin työssä: ko-
din- ja lastenhoidosta paljon vastuuta ottanut aviomies,
väsymättä apuna ollut äiti ja kannustava työympäristö.
Paljon on ollut Virpin oman sinnikkyyden varassa. –
Kun tutkimusaineisto alkoi olla koossa ja oli aika ihan
oikeasti tarttua itse kirjoittamiseen, hain ja sain stipen-
din Työsuojelurahastolta. Hienoa oli, että sain tehdä kir-
joitustyötä omalla työpaikallani. Päätin, että teen saman-
laista kahdeksantuntista työpäivää kuin normaalistikin.
Ja kun neljän kuukauden ajan saa keskittyä kirjoittami-
seen – aloittaa aamulla siitä, mihin illalla jäi – työ ete-
nee väkisinkin.
Normaalitunnit eivät aivan riittäneet, vaan Virpi löy-
si itsensä välillä kolmen aikaan aamuyöllä työpaikalta
tekemässä jotakin väitöstutkimukseen liittyvää. – Voin
kertoa, että Datacityn tapainen toimistorakennus on öi-
sin aika hiuksia nostattava paikka, josta kuuluu ihmeel-
lisiä ääniä…
Virpi sanoo palasien loksahdelleen elämässä jännittä-
västi paikoilleen. – Olen ollut aina kiinnostunut neurolo-
gisesta fysioterapiasta, ihmisen liikkumisen ohjaamisesta
ja opettamisesta. Tutkijan työ on ollut monipuolisempaa
kuin osasin edes kuvitella. Nämä kaikki asiat kuuluvat
työhöni tänä päivänä toimiessani tutkijana Työterveyslai-
toksella. Uutena asiantuntijuusalueena työssä on lainval-
mistelu ja terveyspolitiikkaan osallistuminen STM:n työ-
ryhmissä. – Se on taas uusi maailma, jossa olo on joskus
kuin Liisalla Ihmemaassa.
Jatko-opinnoista haaveilevia fysioterapeuttikollegoja
Virpi kannustaa epäröimättä: ”Rohkeasti vain unelmia
kohti!”
Lue lisää:
hoitotyon-ergonomiaa-voidaan-kehittaa
Katso väitös:
Väitös
Hoitotyön ergonomiaa
voidaan kehittää
TtM
Virpi Fagerström
seurasi väitös-
työssään kolmen vuoden ajan kah-
teen ryhmään jaettuja hoitajia. Toinen
ryhmä sai käyttöönsä nykykäytäntö-
jä enemmän apuvälineitä sekä riittävän
ohjeistuksen niiden käyttöön. Toinen
ryhmä teki työtä totuttuun tapaan.
- Kolmen vuoden aikana hoitajien rapor-
toimat niskavaivat vähenivät 72 prosen-
tilla niillä osastoilla, joilla hoitotyön er-
gonomiaa kehitettiin. Pelkästään potilaan
alle pedattavan liukulakanan oikea käyttö vähentää rat-
kaisevasti hoitajien niska- ja hartiaseudun vaivoja.
Tutkimuksen mukaan työn fyysiset kuormitusteki-
jät vähentyvät merkittävästi vanhustenhuollossa, kun
osastoilla kehitetään ergonomiaa, sovitaan työn-
jaosta, hankitaan apuvälineitä ja otetaan tutki-
mustietoon perustuvat avustustavat käyttöön.
- Toimintatavan muutoksia edistävät esimies-
ten tuki, kannusteet, yhteisöllisyys, hoita-
jan omakohtainen hyöty ja potilaiden kun-
toutuminen, Virpi Fagerström sanoo.
Hänen havaintojensa mukaan ergonomian aikaan-
saamat myönteiset muutokset olivat pysyviä ja ne
laajenivat muille osastoille.
Virpi Fagerströmin työterveyshuollon väitöskirja
”Asuk-
kaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä – monitasoi-
nen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa”
tarkastettiin
Turun yliopistossa 15.3.2013
