Fysi 2/2016

Fysi 2

•

2016

Ollin outo oppimatka:

Kun puheesta tuli puuroa

ja jaloista hyytelöä

Teksti

: RITVA TIITTANEN-WALLENIUS

Kuvat

: Olli Pitkäsen arkisto, Ritva Tiittanen-Wallenius

Miten pieni askel onkaan terveydestä sairauteen, normaaliudesta vammaisuuteen. Olli Pitkäsen oppimatkasta Afrikan

Swazimaahan tuli aiottuakin eksoottisempi, kun terveyden perikuvalta näyttävä fysioterapeuttiopiskelija teki sen aikana

omakohtaisen ekskursion vaikeavammaisuuteen. Oikea-aikainen hoito toi nuoren miehen takaisin kuntouttajien puolelle.

lli Pitkänen lähti fysiotera-

peuttiopintojensa loppuvai-

heessa viime vuoden syksy

nä opiskelukaveriensa kanssa

harjoittelujaksolle eksootti

seen kohteeseen. – Turun

ammattikorkeakoulusta on lähdetty jo yli

kymmenen vuoden ajan harjoitteluun Swazi

maassa sijaitsevaan kuntoutuslaitokseen, ja

kun tilaisuus tuli, halusin ehdottomasti läh-

teä. Afrikka kiehtoi, Olli Pitkänen kertoo.

Jakso sujui hienosti ja kun harjoittelu-

viikot olivat täynnä, kaveriporukka valmis-

tautui useaan eteläisen Afrikan maahan

suuntautuvalle kiertomatkalle, ensiksi Etelä-Afrikkaan. Ollin tarinan onnelliseen lop-

puun vaikuttivat monet pienet sattumukset,

aivan ensimmäisenä se, että lähtö viivästyi

vuorokaudella parilla. – Sen vuoksi en ollut

Sambiassa vaan avun ulottuvilla Johannes-

burgissa sinä aamuna, jona minua jo jonkin

aikaa vaivanneet oireet muuttuivat niin ou-

doiksi ja vakaviksi, että päätin hakeutua ys-

tävieni saattelemana hoitoon, Olli kertoo.

Tasapaino-ongelmista ja näköhäiriöistä

sekä kasvojen, kielen ja kurkun puutumis-

oireista kärsivälle Ollille tehtiin lentokenttä

sairaalassa malariatesti. Kun se näytti nega-

tiivista, potilas passitettiin neurologisiin

tutkimuksiin suurempaan sairaalaan Net

careMilpark Hospitaliin, jossa pitkän van-

kilakauden aikana keuhkotaudin saanut

Nelson Mandelakin hoidettiin aikanaan

kuntoon. – Onneksi matkavakuutukseni oli

kunnossa – mutten minua ei olisi edes otet-

tu tuohon sairaalaan, Olli sanoo.

Otettiin useita ampulleja verta, aivoku-

via ja lumbaalipunktio. Seuraavan päivän

kierrolla neurologi mainitsi sanayhdistel-

män, joka pian varmistui Ollin diagnoosiksi.

Matkakaveriksi oli lyöttäytynyt Guillain-

Barré, oireyhtymä, joka saneli seuraavien

viikkojen ohjelman. Ja olisi sanellut koko

loppuelämän, ellei Olli olisi hakeutunut hoi-

toon ajoissa ja saanut viivytyksettä oikean

diagnoosin! – Taudilla on tapana edetä hen-

gityslihaksiin, joten jos olisin ollut jo Sam-

biassa, olisin luultavasti jäänyt sille tielle…

Ranskalaiset neurologit

Georges Guil-

lain

Jean Alexandre Barré

kuvasivat en-

simmäisen maailmansodan aikana kahdella

sotilaalla korjaantuvan motorisen hermo-

juuritulehduksen, jossa selkäydinnesteen

solumäärä oli normaali mutta proteiinipitoi-

suus lisääntynyt. He antoivat nimensä har-

vinaiselle oireyhtymälle, jonka esiintyvyys

on noin 1-2 henkilöä sataa tuhatta ihmistä

kohden vuosittain. – Suomessa diagnosoi-

daan noin 50-100 tapausta vuotta kohden.

Taudin esiintyvyydessä ei ole maantieteelli-

siä eroja, joten olisin voinut sairastua siihen

Suomessakin, Olli toteaa. – Tosin nyt Etelä-

Amerikassa on tavattu tautia paljon. Asian

oletetaan olevan yhteydessä zika-virukseen.

Noin 85 % taudin saaneista toipuu täy-

sin, noin 10 %:ille jää pysyvät haitta ja noin

5 % menehtyy. Kehitysmaissa kuolleisuus

on 20 %. Moni toipuvista potilaista tarvitsee

sairaalajakson jälkeen kuntoutusta ja vaka

van haitan saaneet loppuiän ajan.

Ollin taudin alkusyy oli mitä todennä-

köisimmin hänen viikkoa ennen oireiden

alkamista sairastamansa ärhäkkä vatsatauti

aaltoilevine kuumeineen. Yksi yleisim-

mistä ruokamyrkytyksen aiheuttajista,

Reissuporukka Olli Pitkänen, Maiju Rekola, Essi Svärd ja Heli Toivola viimeisenä harjoittelu-

päivänä kuntoutuslaitoksen pihalla yllään kiitoslahjaksi saadut Swazimaan kansallispuvut.

Tarkoituksena oli startata eteläisen Afrikan kiertueelle, mutta tie veikin sairaalaan. – Kaveri-

ni olivat kaikki kolme kanssani sairaalassa pahimman ajan. Heidän tukensa, läsnäolonsa ja

yhteinen huumori olivat korvaamaton apu, Olli sanoo.

”Malariatesti negatiivinen, mutta mitä hit-

toa tämä nyt sitten on…” Olli odottamassa

siirtoa tutkimussairaalaan joulukuun alus-

sa 2015. – Kyllähän se söi miestä, kun täl-

lainen suorittajaluonne makasi yhtäkkiä

toisten armoilla äksänä sängyllä.