Fysi 2/2016

campylobacter jejuni, on nimittäin vahva

epäilty yhdeksiGuillain-Barrén oireyhty-

män aiheuttajista.

Diagnoosi ja tieto siitä, että heti aloitet-

tu, laskimoon tykitetty immunoglobuliini-

lääkitys mitä todennäköisimmin auttaisivat

paranemaan täysin, rauhoittivat jonkin ver-

ran mieltä. Terveyskirjasto ja googletetut ar-

tikkelit kertoivat, että kyseessä oli ”oikeas-

ti vakava juttu”.

– Tilani paheni vielä muutaman päi-

vän ajan. Puheeni puuroutui täysin – siitä

joitella puhumista ja progressiivisesti käve-

lyä. Aluksi apuna oli kävelykehikko. Vein

harjoittelun usein tarkoituksellaihan tap-

piin saakka, koska tiesin, että se tuottaa tu-

losta. Fatiikki eli kova väsymys oli otettava

harjoittelussa huomioon. Toiseksi viimeisel-

lä fysioterapiakerralla noustiin jo rappusia ja

viimeisellä juostiin käytävällä.

Olli Pitkäsen sairaalajakso kesti kaksi

ja puoli viikkoa. Sen aikana hän teki syvän

kurkistuksen vaikeavammaisen ihmisen to-

dellisuuteen. Miltä tuntuvat ataksia ja fa-

tiikki? Miltä tuntuu, kun puheesi muuttuu

puuroksi eikä sinua ymmärretä? Miltä tun-

tuu olla syötettävänä ja käydä vessassa kah-

den hoitajan taluttamana? Millaista on ol-

la pyörätuolissa? Miltä tuntuu epävarmuus

siitä, toivunko sittenkään… - Pahimmassa

vaiheessa oli niin, että kun lautanen oli 20

sentin päässä ja hoitaja syötti minulle ruo-

kaa, en nähnyt ollenkaan, mitä sinne suu-

hun meni…

- Näin jälkeenpäin en kuitenkaan koke-

muksena vaihtaisi tätä mihinkään! Jo opin-

tojeni puolivälissä kiinnostuin nimenomaan

neurologisesta fysioterapiasta, ja omakoh-

tainen kokemukseni auttoi ymmärtämään

neurologisia ilmiöitä paremmin. Siitä että

olin opiskellut fysioterapiaa, oli myös hyö-

tyä: pystyin suhtautumaan oireisiini objek-

tiivisemmin, kun tiesin, miten kroppa toi-

mii ja mistä oireilussa on kyse.

Sairaalasta poispääsyn jälkeen Ollilla

oli vielä fatiikkia ja siihen liittyvää päänsär-

kyä. Päikkärit olivat paikallaan, sillä fyysi-

nen kuormitus ja henkinen stressi laukai-

sivat molemmat hurjan väsymyksen. Myös

lihaskireysvaivasi.

Pian Guillain-Barré oli kuitenkin muisto

vain. Opiskelija jatkoi kotimaahan palattu-

aan opintonsa loppuun ja valmistui fysiote-

rapeutiksi viime keväänä. Erityisen mielen-

kiinnon kohteena on edelleen neurologinen

fysioterapia. Miksi – mikä siinä kiehtoo? –

”Fatiikista – joihinkin

neurologisiin sairauksiin

liittyvästä kovasta

väsymyksestä – on

joskus ajateltu, että

onkohan se vain jostakin

perussairaudesta kärsivän

ihmisen tekosyy laiskotella.

Oman kokemukseni

perusteella voin sanoa, että

kyllä se on ihan oikea ja

olemassa oleva ilmiö.”

Monipuolisuus ja erilaiset ilmiöt. Minusta

jokainen neurologinen asiakas on mielen-

kiintoinen kokonaisuus.

Fysi-lehden toimittaja ei ihmettelisi sitä

kään, jos Olli Pitkänen ryhtyisi tutkimaan

Guillain-Barrén oireyhtymään liittyvää kun-

toutusta. – Tarvitaan lisää tietoa, jotta jokai-

selle sairastuneelle pystytään antamaan juu-

ri hänen tilanteeseensa paras mahdollinen

kuntoutus, Olli Pitkänen sanoo.

Hän haluaa korostaa, ettei hänen oma-

kohtaisen kokemuksensa ole missään ni-

ei saanut mitään selvää. Ataksian vuoksi

liikkeenieivät osuneet ollenkaan kohdal-

leen – en pystynyt kävelemään ja näin kai-

ken kahtena.Vessaan sain mennä vain kah-

den hoitajan saattelemana. Pyörätuoli tuli

tutuksi. Korvaamattomana apuna olivat ys-

täväni, jotka olivat sairaalassa tukenani ja

tiedottivat asioista kotiväelle ja mm. vakuu-

tusyhtiöön.

Immunoglobuliini puri ja Ollin ylikier-

roksilla käyvä immuunijärjestelmä alkoi

rauhoittua muutaman päivän päästä. – Fy-

sioterapia oli alkanut jo alkupäivinä raa-

jojen liikuttelulla, mutta kun oireet alkoi-

vat helpottaa, oli aktiivisemman ja paljolti

omatoimisen fysioterapian aika. Aloin har-

Ensimmäistä kertaa pyörätuolissa. –

Pidäntoista silmää kiinni, koska kaksois-

kuvien takia näin sillä lailla paremmin,

Olli toteaa.

messä tarkoitus olla varoittava esimerkki

opiskelu- ja harjoitteluvaihtoon lähteville.- Pikemminkin vain muistutus siitä, ettäris-

kit ja vaarat tulee tiedostaa. Pelätä niitä ei pi-

dä, koska muuten ei maailmasta näe juuri

mitään. Ulkomaille lähteminen on ainahy-

vä asia, jos se vaan yhtään kiinnostaa! Oma

vaihtoreissuni oli yksi parhaista jutuista,

mitä minulla on koskaan ollut. Lähtekää

rohkeasti, mutta muistakaa ottaa matka

vakuutus! Mekin lähdemme pian samalla

porukalla uudestaan, sillä Afrikan-kierros

jäi kesken, kun Guillan-Barré yllätti.

Lue laajempi artikkeli

www.fysi.fi/fysi-lehti