Fysi 2/2015

Teksti : Ritva Tiittanen-Wallenius | Kuvat : KIRA DURCHMAN; RUSKIS; BOSTRÖMIN PERHEALBUMI

”

Meillä jokaisella on jokin syy, jonka vuoksi

heräämme aamuisin. Matiakselle se on vesi.”

Kuurosokea Matias

herää kontaktiin

allasterapiassa

Vesi on elementti, joka herättää kuurosokean, monivammaisen

Matias Boströmin

eloon ja kontaktiin toisten

ihmisten kanssa. Veteen päästäkseen 13-vuotias Matias tarvitsee toisten apua, aikaa ja ponnisteluja. Neurologiseen

kuntoutukseen erikoistuneiden fysioterapeuttien ohjaama allasterapia on Matiakselle henki ja elämä.

irsi

Mikael Boströmin

perheeseen syntyi 13

vuotta sitten kaksospojat,

jotka tulivat maailmaan

ennen aikojaan, 24-viik-

koisina keskosina. En-

simmäinen tulija Matias sai syntymän yh-

teydessä laaja-alaisen verenvuodon, minkä

seurauksena hän vammautui monella eri

tavalla saaden mm. CP-vamman, epilep-

sian, näkö- ja kuulovamman sekä kehitys-

vamman.

Vauvana lähes liikkumaton ja ärsyk

keisiin reagoimaton poika on hyötynyt

sensorisiin harjoitteisiin pohjaavasta poik-

keavasti kehittyvien lasten ja nuorten kun-

toutuksesta sekä toiminta- ja fysiotera-

piasta. Vesi on osoittautunut Matiaksen

elämässä aineeksi, joka herättää hänet

eloon ja kontaktiin toisten ihmisten kanssa.

Matiaksen äiti Kirsi Boström sanoo,

ettäkoska Matias on moni- ja aistivam-

mainen, hänen elämässään on hyvin rajoi-

tettu määrä sisältöä tuovia asioita. – Vesi

on Matiaksen elämä ja allasterapia viikon

kohokohta. Valtaosa hänen arjestaan on

väistämättä enemmän tai vähemmän

perustarpeiden tyydyttämisen kohteena

olemista. Siksi nostan itse sen nautinnon,

jota vesi Matiakselle antaa, mitä tärkeim-

mäksi asiaksi. Kaupanpäällisiksi tulevat ne

muut hyvät vaikutukset, joita vedessä ololla

ja allasterapialla on.

Matiaksella on nyt vuoden ajan ollut

mahdollisuus uintiin fysioterapian erityis-

muotona kertaviikkoisesti koulun yhteydes-

sä. – Vesi on ainoa elementti, jossa Matias

pystyy itse kokonaisvaltaisesti liikuttamaan

omaa kehoaan ja allas ainoa paikka, jossa

hän voi hengästyä ja saada sydämen syk-

keen kohoamaan. Viikoittainen uinti on toi-

sin sanoen ainoa Matiakselle oikeita harjoi-

tusvaikutuksia antava tilaisuus liikkumiseen.

Hauska yksityiskohta on, että Matias

bongaa lavuaarit kaikista niistä rakennuk-

sista, joissa on aikaisemmin käynyt. - Hän

pystyy kelaamaan pyörätuolillaan toista

kättään käyttäen ja hakeutuu aina lavuaa-

rien luo, Kirsi kertoo.

Koska Matiaksella on myös kognitii-

visia puutteita, on vaikea tietää, miten pal-

jon hän pystyy hahmottamaan esimerkiksi

viikon kulkua. – Siksi oli hämmästyttävää

kuulla, että hän oli koulussa mököttänyt,

kun oli jonakin perjantaipäivänä tajun-

nut, että uinti oli jäänyt poikkeuksellisesti

pois päivän ohjelmasta. Ilmeisesti hän pys-

tyy hahmottamaan viikon kulkua, vaikkei

osaakaan ilmaista sitä meille muille.

Kirsi Boström korostaa, että nyt eletään

Matiaksen tulevaisuuden kannalta etsikko-

aikaa. – Meidän vanhempien tärkeä tehtävä

on yrittää varmistaa se, että Matiaksella on

tulevaisuudessakin, sitten kun koulu lop-

puu, mahdollisuus uintiin eli siihen mie-

lekkääseen tekemiseen, joka ehkä ainoana

asiana maailmassa tuottaa hänelle selkeää

nautintoa ja onnistumisen kokemuksia. Et-

sinnässä on paikka, jossa Matiaksella olisi

uima-allas hyvinkin lähellä ja jossa hänellä

olisi mahdollisuus niin allasterapiaan kuin

uintiin harrastuksena avustajan kanssa.

Kirsi ja Mikael Boströmin harras toi-

ve on, että Matiakselle myönnetään myös

jatkossa allasterapiaa – se on hänen fyysi-

sen ja henkisen hyvinvointinsa avainasia

nyt ja jatkossa. – Jos monivammaisen ih-

misen elämässä ei ole mitään sisältöä, seu-

rauksena ovat turhautuminen, masennus ja

käytöshäiriöt. Matiaksen tulevaisuuden ja

elämänlaadun kannalta on jatkossa aivan

oleellista se, toteutuuko uinti vai ei. Vesi on

hänen elämässään niin suuri motivaattori,

Kirsi Boström kiteyttää.

Matias hakeutuu joka paikassa

vedenääreen – olipa kyse luonnon-

vedestä, altaasta tai vaikkapa lavu-

aarista. Kuva Madeiran-lomalta.

Fysi 2

•

2015