ta kuin yhteiskunnalta. Kiputilantei-
den kroonistumista voidaan vähen-
tää, kun asioihin puututaan ajoissa ja
potilas saa fysioterapeutilta, tervey-
denhuollon ammattihenkilöltä ja liik-
kumisen asiantuntijalta, monipuoliset
ohjeet siitä, miten juuri hänen vai-
vaansa kannattaa kuntouttaa. Tulok-
sekas omahoito mahdollistuu.
Sama järkevä työnjako toimii eri-
koissairaanhoidossakin silloin, kun
vaikkapa ortopedi osaa hyödyntää fy-
sioterapeutin ammattitaitoa ja ohja-
ta polvi- tai olkapääoireisen potilaan
tarvittaessa fysioterapeutin arvioon.
Syntyy järkevämpää työnjakoa ja kus-
tannussäästöjä, kun potilas saadaan
optimaalisessa ajassa työkuntoon tai
kotona pärjääväksi.
Uudet käytännöt ovat erityisen
tervetulleita myös siksi, että lääkäril-
lä on potilaskohtaamiseen tämänhet-
kisessä julkisessa terveydenhuollos-
sa erittäin rajallinen aika. Valitettavaa
on, ettei perinteinen toimintamalli an-
na riittäviä edellytyksiä jatko-ohjauk-
sen ja seurannan järjestämiseen.
Tämä on kriittinen tekijä hoi-
toon sitoutumisessa ja hoidon
onnistumisessa ja tätä kautta
niin potilaan arjessa pärjää-
misessä kuin kustannuksi-
en hillitsemisessäkin.
Parhaiden käytäntöjen
ja tiedonhankintatapojen
löytäminen edellyttää
kaikilta toimijoilta ja ter-
veydenhuollon eri sekto-
reilta uudenlaisia yhteis-
työmalleja ja avoimuutta
V
uosittainen Terveystaloustie-
teen päivä kokosi jälleen use-
amman sadan kuulijan joukon
pohtimaan mm. terveydenhoidon
vaikuttavuutta. Yksi lopputulemis-
ta oli, että tarvitaan lisää tietoa pait-
si hoitojen vaikuttavuudesta myös ja
ennen kaikkea hoitoketjujen toimi-
vuudesta.
Hoitokäytäntöjä on mahdollista
muuttaa – ja muuttaa niin, että voitta-
jia ovat kaikki. Tiennäyttäjänä muul-
lekin terveydenhuollolle voi toimia jo
muutamalla paikkakunnalla Suomes-
sa käyttöön otettu hoitomalli, jossa
akuutti selkäpotilas ohjataan hoidon
tarpeen arvioinnin jälkeen yleislääkä-
rin vastaanoton sijasta suoraan fysio-
terapeutille. Potilaan hoitohan ei aina
ensi vaiheessa vaadi lääkärin tutki-
musta: esimerkiksi tuki- ja liikunta-
elinvaivoissa fysioterapeutti voi tutki-
tusti olla paras ensikontakti.
Kokemukset ovat olleet hyviä: Po-
tilaat ovat olleet tyytyväisiä nopeaan
hoitoon pääsyyn, asiantuntevaan ja
perusteelliseen asiaan paneutumi-
seen heti ensivaiheessa ja käytän-
nönläheisiin ohjeisiin. Toimintamal-
lia suunnitellaankin laajennettavaksi
selkäpotilaiden lisäksi myös muihin
tuki- ja liikuntaelinsairaisiin, esimer-
kiksi olkapääongelmaisiin. Hyvien ko-
kemuksien innoittamana monet vielä
perinteisellä mallilla toimivat terveys-
keskukset harkitsevat mallin käyt-
töönottoa.
Voittajia tällaisessa hoitomallissa
ovat kaikki. Hoitoon pääsy nopeutuu
ja kustannuksia säästyy niin potilaal-
ja toinen toisensa ammattiosaamisen
tunnustamista ja kunnioittamista.
Uusien ideoiden ja tiedon jalosta-
minen puolestaan edellyttää tiedon
jakamista – ei sen panttaamista. Tätä
työtä Fysikin tulee järjestönä jatkos-
sa entistä tiiviimmin tekemään yh-
dessä monien yhteistyökumppanei-
den kanssa.
Martti Heinonen
Päätoimittaja
martti.heinonen@fysi.fi
Katseet kauemmaksi,
vaikuttavaan tulevaisuuteen
Pääkirjoitus
Fysi 1
2013
5
