H
ollannin Kansallisbaletissa en-
sitanssijana työskentelevä
Anu
Viheriäranta
teki muutama
viikko sitten virallisen paluun laval-
le Suomessa tehdyn lonkan tähystys-
leikkauksen ja tiiviin kuntoutuksen
jälkeen. Kipu on poissa ja rakas tans-
si taas nautittavaa, mutta ilmassa on
myös kysymysmerkkejä – niin kuin
jokaisella kuntoutujalla.
Anu Viheriäranta kertoo olleen-
sa ”lonkkaluksaatiovauva” ja istu-
neensa siksi elämänsä ensikuukau-
det tilannetta korjaavassa tyynyssä.
Tanssitunneille Anun vei äiti - har-
rastuksen valinta tuntui luonnollisel-
ta, sillä tyttö vietti tuntikausia tanssi-
en omassa huoneessaan. Lahjakkuus
oli ilmeinen ja harjoittelu ahkeraa,
vaikka lapsen ei ollut aina helppo
ymmärtää, miten yksinkertaiset, päi-
västä toiseen toistuvat harjoitukset
liittyivät kaikkeen siihen ihanaan,
mitä lavalla tapahtui. Harrastus va-
likoitui ammatiksi.
– Ainoat suuremmat ongelmat
minulla on ollut lapsesta asti nilk-
kojen nivelsiteiden kanssa. Kunnon
apua sain niihin vasta ammattilaise-
na. Päivittäiset tasapainolauta-harjoi-
tukset ovat ehdottomat! Anu Viheriä-
ranta toteaa.
Viime vuonna leikkaushoitoon
johtanut oireilu alkoi parisen vuotta
sitten. – Lonkka alkoi ensin jumittaa
eikä kiertynyt normaaliin aukikier-
toon. Oli sellainen tunne, että olisin
halunnut lonksauttaa lonkan paikal-
leen, Anu kuvailee. – Alkoivat oudot
kivut, jotka tulivat, kun keho oli aa-
mulla kylmä, mutta myös treenin jäl-
keen tai ihan vain istuessanikin. Kun
yritin lähteä liikkeelle, tunsin sähkö-
iskunomaisen kivun nivusen alueella.
– Seuraava vuosi meni kivun vai-
vatessa välillä enemmän, välillä vä-
hemmän. Kävellessäni kaupungilla
linkutin niin, että tajusin ihmisten
välillä huomaavan sen. Pientäkin
ylämäkeä noustessani – Hollannis-
sahan niitä ei kovin suuria olekaan –
tunsin tarvitsevani kaidetta. Näin jäl-
keenpäin ihmettelen, miten ihmeessä
pystyin kestämään tuota kipua.
Selitys löytyy osaksi tanssijoiden
ammattikunnasta, joka on yksinker-
taisesti tottunut päivittäisiin kipui-
hin ja erilaisiin vaivoihin. – Pääsyy
oli kuitenkin se, että vaikka lämmit-
tely baletin aamutunnilla oli välillä
kivuliasta, ei kipu jonkin ajan kulut-
tua – kehon lämmettyä – enää hai-
tannut. Nyt kun tiedän, mikä vaiva
oli kyseessä, tiedän sen aiheuttaneen
liikkeiden väärin suoritusta ja kom-
pensointia, mikä usein johtaa vielä
lisäongelmiin, Anu pohtii.
Kivun syyksi selvisivät lonkan
rustorenkaan repeämät
Kesti yllättävän kauan, ennen kuin
kivun aiheuttaja selvisi. – Ongelma-
na baletissamme Amsterdamissa on
se, että fysioterapeutin vastaanotto-
ajat ovat vain 15 minuutin pituisia.
Hoito on siksi lähinnä ensiapua, jon-
ka avulla tanssija saadaan pysymään
lavalla. Fysioterapeuteilla ei myös-
kään ole aikaa osallistua kuntoutuk-
seen treenisalin puolella.
Lopulta vyyhti alkoi ratketa. –
Pyysin tammikuussa 2012 lähetettä
magneettikuvaukseen. Samoihin ai-
koihin kuulin ystävältäni ja ex-kol-
legaltani Suomen Kansallisbaletista,
että hän oli menossa korjauttamaan
lonkkansa rustorengasvauriota. Huo-
masimme oireemme hyvin saman-
laisiksi, ja aloin kaivaa lisätietoa ne-
tistä. Ei tarvinnut lukea montakaan
sivua, kun totesin, että kaikki oiree-
ni olivat kuin kopio labrum-vaurioi-
den oirelistasta.
Ortopedi
Esko Kaartisen
diag-
noosi oli selvä: Anun lonkassa oli
labrum-repeämä. Rustorenkaassa oli
vaurioita, jotka todennäköisesti tuli-
si hoitaa leikkauksella jossakin vai-
heessa mutta ei välttämättä ihan he-
ti. ”Sitten kun tuntuu, että pelottaa
mennä lavalle kivun takia, tietää et-
tä on aika korjata vauriot”, Kaartinen
linjasi. Kivut kovenivat ja Anun lonk-
ka tähystysleikattiin kesäkuun 2012
alussa.
➤
”Tämän täytyy olla viha-
rakkaussuhde! Niin paljon työtä,
kyyneliä, iloa ja hikeä tähän menee.
Yli 20 vuotta kuusi kertaa viikossa
treeniä - elämäntapahan tästä on
tullut. Minulle parasta tanssissa on
se tunne, jonka liikkeen ja musiikin
yhdistäminen antaa.”
Äitien ja isien kamerat räpsähtelevät,
kun Helsingin Tanssiopiston erikois-
koulutusluokka esittää Ruusuvalssia.
Kuva Anu Viheriärannan perhe-
albumista.
Fysi 1
2013
7
