Fysi 1/2015

17 / 52

Fysioline Oy
Arvionkatu 2, 33840 Tampere
p. 03-2350 700 •
Tehokas
240W
moottori!
Tarkkaan mietityt
yksityiskohdat takaavat
sujuvan käytön.
THERA-Trainer tigo
– aktiiviseen, passiiviseen ja
avustettuun polkuharjoitteluun
TYMO – interaktiivinen terapia-alusta
Tasapaino – Kehonhallinta – Painonsiirto
tuu keskushermostossa ja aivoissa. Kehonhahmotuskyky, kivun
pelko,negatiiviset ajatukset ja niiden vaikutukset tulisi ottaa huomi-
oon. Fysioterapeutin työnkuvaa voisi mielestäni luontevasti laajentaa
nimenomaan psykologian suuntaan.
Suomessa onkin jo menty kipukoulutuksienmyötä oikeaan suun-
taan. Voimme hankkia itsellemme työkaluja, jotka auttavat meitäarvi-
oimaan, missä ihminen on menossa kipunsa kanssa. Fysioterapeutilla
on osaamisensa puolesta hyvät mahdollisuudet auttaa ihmistäymmär-
tämään omaa kipuaan, haastatella, selittää ja ohjata - antaa potilaalle
ahaa-elämyksiä. Ei vain niin, että teepä tuota ja tuota harjoitusta,vaan
keinoja ymmärtää kehon ja mielen toimintaa ja kipua ja selviytyäpa-
remmin. Monet potilaat motivoituvat siitä, että heille kerrotaan oman
tuki- ja liikuntaelinongelman taustat ja mekanismit ja mitä kaikkea
siihen liittyy. Haasteenammehan ovat kroonistuneet, pitkään kivuista
kärsineet potilaat – heitä meidän tulee osata auttaa. Akuutit kivut sen
sijaan paranevat usein spontaanisti.
Keski-Euroopan ongelmana on mielestäni vanha ja vahva hie-
rarkkinen traditio, jossa fysioterapeutti nähdään lähinnä toimeenpani-
jana – lääkäri määrää eikä oikeastaan kuuntele edes potilasta. Tällainen
systeemi on paitsi vanhanaikainen, myös kalliimpi ja tehottomampi
kuin sellainen, jossa jokaisen ammattikunnan erikoisosaamista kunni­
oitetaan ja hyödynnetään. Keski-Euroopassa katsotaankin Pohjois-
maihin ylöspäin – ne kuuluvat heti Englannin ja Australian jälkeen
fysioterapian edistyksellisiin. Myös koulutus on Pohjoismaissa hyvää
ja jatkomahdollisuus yliopistossa tuottaa omaa tutkimusta ja tuloksia,
joista tiedotetaan ammattilehtien välityksellä.
Suomessa ollaan mielestäni aivan oikealla tiellä, kun meillä on
paikoin jo aivan käytännössäkin alettu toteuttaa järkevää työnjakoa,
jossatuki- ja liikuntaelinongelmaisten ensikontaktina on fysioterapeutti
eikä lääkäri. Tehtävänjako on hyvin toimiva ja perusteltuja se pitää
ottaakäyttöön vielä laajemmin. Tuki- ja liikuntaelinongelmissa pääs-
tään pitkälle neuvonnalla ja terapialla eikä kalliita lääketieteellisiä
tutkimuksia tarvita kaikkien kohdalla ollenkaan. Fysioterapia on lisäksi
hyvinkustannustehokasta – hoito on edullista ja vaikuttavaa.