”Tapaturman seurauksena ensiapuun joutunut potilas ei
useinkaan sisäistäsaamiaan ohjeita kertakuulemalla ja moni
asia jää epäselväksi. Fysioterapeutin vastaanotollapotilas saa
tärkeää neuvontaa ja ohjausta, joka auttaa toipumisessa.
Fysioterapeutti antaa tietoa potilaan tilanteesta, tekee fysio
terapeuttisen diagnoosin ja hoitosuunnitelman ja antaa potilaalle
luottamustasiihen, että hänet saadaan kuntoon. ”
Fysi 1
•
2015
13
kertaa käsittävä jakso, joka on tänä päivänä
jo pitkäfysioterapialähete. Kuntoutus pys-
tytään usein toteuttamaan jo paljon vähem-
milläkin käyntimäärillä, jolloin kustannus
vielä laskee, Heikki Hämäläinen sanoo.
Hän korostaa, että kuntoutuksen tulok
sellisuus edellyttää sitä, että potilas on
itseaktiivinen ja toteuttaa fysioterapeutin
hänelle ohjaamaa kotiharjoittelua. - Mutta
sellaisia suurin osa tämän päivän fysio-
terapia-asiakkaista on: itsensä nopeasti
toiminta- ja työkuntoon haluavia ja kun-
toutumiseen motivoituneita.
Heikki Hämäläisen viesti on, että uu-
den marssijärjestyksen avulla esimerkiksi
osa polvensa tai olkapäänsä tapaturmaisesti
loukanneista potilaista saadaan kuntoon
huomattavasti pienemmillä kustannuksilla
kuin nykyisessä, leikkauspolulle ohjaavassa
käytännössä.
– Molempia tarvitaan: osa potilaista
tuleeaina hyötymään leikkauksesta, mutta
jos 10-15 prosenttiakin nykyisin leikkaus-
pöydälle päätyvistä pystytään hoitamaan
arkielämään ja työkuntoon kuntoutuksella,
säästö on huomattava. Lisäksi tulevat
sairauspäivät: fysioterapiavaihtoehdossa
kuntoutuja pääsee halutessaan ja työnku-
vastaan riippuen töihin yleensä aikaisem-
min. Kyse saattaa olla useista viikoista,
Heikki Hämäläinen painottaa.
Hän muistuttaa, että hoitokäytännöissä
on tapahtunut linjamuutoksia jo pitkin
matkaa. – Esimerkiksi vielä joitakin vuosia
sitten lähes kaikki nilkkavammaiset leikat-
tiin. Nykyään nilkkaleikkaukset ovat harvi-
naisia – nilkat laitetaan kuntoon pääsään-
töisesti teippauksella ja kuntoutuksella.
Lääkäreillä ja fysioterapeuteilla on tä-
nä päivänä suuri valmius yhteistyöhön.
Tuoreet tutkimustulokset ovat jo muuttaneet
mm. polvi- ja olkapääpotilaiden hoitokäytän-
töjä. Leikkaukset ovat vähentyneet, kun vai-
kuttavuustutkimukset ovat osoittaneet tietyn
osan potilaista toipuvan yhtä hyvin fysiotera-
pialla ja kuntoutuksella.
Myös vakuutusyhtiöiden korvauskäy-
täntöjen tulisi tulevaisuudessa ottaa
huomioon nämä muutokset hoitokäytän-
nöissä niin, että myönnetyt maksusitoumuk-
set eivät ohjaisi potilasta valitsemaan leikka-
ushoitoa, jos fysioterapia ja kuntoutus hänen
tapauksessaan ovat yhtä hyvin tai paremmin
vaikuttavaa hoitoa.
Hoitopolun tulisi vakuutuksenkin kor-
vaamissa hoidoissa olla sellainen, että
potilas pääsee lääkärissäkäynnin ja perustut-
kimusten jälkeen ensin ns. konservatiiviseen
hoitoon eli fysioterapeutin tutkimukseen ja
hoitoon. Jos potilas ei fysioterapeuttisen diag-
noosin perusteella hyödy siinä vaiheessa kun-
toutuksesta, fysioterapeutti ohjaa potilaan
lääkärille leikkaustarpeen arviointiin. Tämä
selviää pääsääntöisesti 2-4 fysioterapiaker-
ran aikana.
Uudesta käytännöstä hyötyvät kaikki.
Kuntoutuminen nopeutuu ja kustan-
nukset pienenevät.
Pienikin polven vääntövamma tai isku,
johtaa osalla potilaista alaraajan liikehäi-
riöön ja usein tästä seuraa pitkittynyt ni-
velen kiputila. Tämän ehkäisemiseksi or-
topedin ja fysioterapeutin saumattoman
yhteistyön tulisi aina olla mahdollista,
myös tilanteissa, joissa potilas ei tarvitse
leikkaus- tai kipsihoitoa vamman hoitami-
seksi, toteaa ortopedi Ari Itälä Turun Me-
hiläisestä.
Uudet vaikuttavuustutkimukset ohjaa-
vat samansuuntaiseen myös polven ja olka-
pään kuntoutuksessa. – Hoitokäytäntöihin
onkin tutkimustulosten seurauksena tehty
jo muutoksia. Nyt tarvittaisiin samanlainen
muutos myös vakuutusten korvauskäytän-
töihin, jotta ne ohjaisivat jokaista potilasta
juuri niihin hoitoihin, jotka hänen tilan-
teessaan ovat vaikuttavimpia.