16 / 52
Hannu Luomajoen tie on vienyt
fysioterapian professoriksi Sveitsiin
”Mie vaan lähin”
Kun on kiinnostunut alastaan ja valmis tarttumaan eteen tuleviin tilanteisiin,
saattaa päätyä vaikka fysioterapian professoriksi Sveitsiin. Näin kävi
Hannu
Luomajoelle
.
M
inulla – niin kuin monella fysioterapeutilla
– on urheilijatausta. Olin kilpauimari, ja ur-
heilu ja valmentaminen kiinnostivat. Fysio-
terapeutti minusta tuli oikeastaan sattumalta
– en päässyt liikuntatieteelliseen, mutta fysio-
terapiakouluun pääsin. Sittemmin olen aina
ollut hyvinkin tyytyväinen ammatinvalintaani. Fysioterapia on hyvin
monipuolista!
Minulla oli jo opiskeluaikana sellainen ajatus, että haluaisin
ulkomaille. Lähdinkin melkein heti valmistuttuani Saksaan – sattu-
maa sekin. Satuin löytämään sieltä työpaikan. En osannut juurikaan
saksaa, mutta nyt tuntuu hauskalta ajatella, että mie vaan lähin! Ja
nopsastihan sitä sitten oppi.
Työskentelin Saksassa pari vuotta ja pyörähdin Suomessa
toteamassa, että haluan edelleen ulkomaille. Haarukoin siinä
vaiheessaoikeastaan joka paikkaa Englantia ja Amerikkaa myöten.
Ja sattuma taas: päädyin Sveitsiin. Siellä oli tarjolla paljon työpaik-
koja. Ajattelin olla vuoden tai kaksi, mutta Sveitsissä sujui hyvin
– oli kiinnostavia työpaikkoja, pääsi etenemään. Niinpä jäin.
Mielessäni oli kuitenkin koko ajan ajatus, että haluttaisi vielä
opiskellakin. Niinpä lähdin 1990-luvun lopulla Australiaan, jossa
kävin sikäläisen maisterikoulutuksen ja manuaalisen terapian kou-
lutuksen, minkä jälkeen totesin, että nyt riitti opiskelu. Australiassa
minuun teki vaikutuksen kollegafysioterapeuttien hyvä itseluotta-
mus ja raudanluja ammatti-identiteetti, jotka ehkä juontuvat siitä,
että Australiassa fysioterapian peruskoulutuskin tapahtuu yliopis-
tossa. Fysioterapeuttien ja lääkäreiden yhteistyö tuntui vaivattomalta
- ammattikuntien välillä ei ollut turhanaikaista hierarkiaa.
Palasin Sveitsiin ja elin ammatillisesti hyvin antoisaa aikaa.
Oli sellainen tunne, että osasi ja tiesi: oli kokemusta, maisterin pa-
perit taskussa ja oma praktiikka. Aloin myös opettaa.
Sitten minusta alkoi tuntua siltä, että fysioterapian ilmiöitä on
tutkittu tieteellisesti aivan liian vähän ja ajauduin itsekin tutkijaksi.
Aloin tehdä väitöskirjaa Kuopion yliopistoon. Sain sen valmiiksi
vuonna 2010 ja valmistuin tohtoriksi. Olin opettanut Zürichin
korkeakoulussa vuodesta 2007 ja vuonna 2011 minulle annettiin
sielläprofessorin titteli.
Nykyään toimin korkeakoululla professorina ja johdan siellä
tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapian maisteriohjelmaa, ohjaan
väitöskirjoja, kirjoitan artikkeleita ja otan lisäksi vastaan potilaita
omassa praktiikassani.
Tein väitöskirjani selkäkivusta ja sama aihepiiri – kipu ja
selkäkipu – kiinnostaa minua edelleen. Mielestäni kipu- ja selkä
kipututkimusta pitää suunnata vielä enemmän siihen, mitä tapah
Sveitsissä fysioterapian professorina toimiva Hannu
Luomajoki kouluttaa nykyään aika ajoin myös Suomessa.
Kuva Fysin järjestämästä Neurogeeniset kivut – tutkimus,
erittely ja hoito -koulutuksesta.
16
Fysi 1
•
2015