Fysi 1/2016

Fysi 1

•

2016

Fysioterapia on Jarmo Ahosen määritelmän mukaan sitä, että ih-

minen ohjataan liikkumaan ja tekemään asiat niin, etteivät ne ai-

heuta ongelmia. – Asia on kirjattu jopa lakiin: fysioterapeuttien

ammattikunnan vastuulla on kansalaisten liikkumiskyvyn säilyttä-

minen. Meidän fysioterapeuttien tehtävä on pitää tämä kansa liik-

keessä ja sillä lailla terveenä, että ihmiset pystyvät liikkumaan. Se

on ammattimme ydin. Kaiken mitä teemme, tulisi olla läheisessä

suhteessa tähän ytimeen.

Yksi tärkeimmistä perusasioista on kävely. Maallikosta voi

tuntua oudolta se tosiseikka, että monet urheilijatkin kävelevät it-

se asiassa väärin. - Ja jos kävely on huonoa, sitä on juoksukin, Aho-

nen sanoo.

– Jos urheilija treenaa hyvin pari tuntia vuorokaudesta, mutta

hänellä on siviilikävelyssään jotain epäsymmetristä, on epäsuhta

suuri. Silloin kävely välittää 14-15 tunnin ajan valveillaolosta vir-

heviestiä sekä aivoille että tuntevaan askeljärjestelmään, joka oh-

jaa ihmistä ja antaa kehon mallituksen.

Paljon treenaavalla urheilijalla tilanne voi johtaa nopeastikin

oireiluun. Jarmo Ahonen korostaa, että juuri siitä syystä, että kä-

Fysioterapeutti

Jarmo Ahonen

on vaikuttamassa useiden suoma-

laisten kansainvälisen tason urheilijoiden taustatiimissä ja on toi-

minut Suomen olympiajoukkueen fysioterapeuttina seitsemissä

olympialaisissa (1988-2012). Hänelle on muotoutunut vankka nä-

kemys siitä, millaisen tiimin urheilija tarvitsee tuekseen voidak-

seen kehittyä kokonaisena ihmisenä ja tunteakseen olonsa urheili-

jana vahvaksi, turvalliseksi ja positiiviseksi.

Ahonen kertoo nähneensä matkan varrella maailman urhei-

lukentillä ja eri lajeissa paljonkin sitä, miten oma valmennustiimi

voi kohdella omaa urheilijaansa: Onnistuneella riittää selkään ta-

puttelijoita, mutta epäonnen hetkellä urheilija saatetaan jättää jär-

kyttävän yksin.

Niin ei saa olla. Ahonen viittaa grand old gentleman

Heimo

Langinvainion

sanoihin siitä, ettei urheilijan psyykkinen valmen-

taminen niin vaikeata ole: On vain luotava sellainen tiimi ympä-

rille, että urheilija voi tuntea itsensä turvalliseksi riippumatta sii-

tä, meneekö hänellä hyvin vai huonosti. Ahonen tähdentää, että

molemmat ääripäät ovat tärkeitä. - Turvallinen tiimi ei innostu

liikaa edes urheilijan olympiavoitosta, vaan toteaa, että ”well do-

ne!” – olet tehnyt oikeita asioita ja tänään kaikki osui kohdalleen.

Ja taas jatketaan!

- Olemme puhuneet Essin kanssa paljon siitä, että tiimin pi-

tää olla sellainen, ettei se kehitä pelkoja eikä epävarmuutta. Tiimin

pitää olla niin terve, että se kestää niin epäonnistumisia kuin on-

nistumisia. Oleellista on, ettei tiimi saa elää sen mukaan, epäon-

nistuuko vai onnistuuko urheilija. Tiimi tekee töitä, tukee ja ym-

märtää, että se on se sama Essi kaikissa tilanteissa. Tiimin tarkoitus

on auttaa ihmistä - jos mukana on joitakin muita intressejä, esi-

merkiksi oman egon pönkittämistä, ollaan väärillä jäljillä.

- Olen keskustellut matkan varrella monen hyvän valmentajan

kanssa. Heidän kaikkien ohjenuora urheilijalle on ollut sama: Kes-

kity tekemään oikeita asioita - do the right thing - ja unohda kaikki

muu. Tulos tulee, jos on tullakseen ja jos sattuu olemaan sinun päi-

vely provosoi niin paljon ongelmia, on

olemassa tiukka määritelmä siitä, mi-

ten kävely menee. - Kävelyssä on perä-

ti 22 kohdan tarkkailulista. Sitten kun

kaikki kohdat toteutuvat, ihminen kä-

velee normaalisti.

Aika harva kävelee! - Nyt kun olen

tehnyt tätä työkseni vuosien ajan, voin

todeta, että aika harva osaa kävellä. Se

että ihminen pystyy siirtämään itsensä

kävellen paikasta toiseen, ei vielä täytä

kävelyn määritelmää. Moniin muihin

ergonomisiin virheisiin puututaan esimerkiksi työpaikoilla her-

kästi, mutta ihminen saattaa kävellä lompsia miten vain toistaen

tiettyjä virheitä päivästä ja kuukaudesta toiseen ja provosoida si-

ten nilkka-, polvi-, lonkka- tai selkävaivojaan ilman, että kukaan

puuttuu asiaan. Moni hyötyisi kävelyn analysointiin perehtyneen

fysioterapeutin luona käynnistä. Kävelyn eri vaiheita analysoimal-

la on mahdollista löytää ne ongelmakohdat, joihin voidaan puut-

tua, ja ohjata ne harjoitteet, joiden avulla kävelyä voidaan korjata,

Jarmo Ahonen sanoo.

”Siviilikävely” kuntoon!

Terve tiimi ei janoa vain onnistumisia

väsi. Teet vain sen, mikä on oikein. Jos toinen hyppää pitemmälle,

et voi sille mitään. Sinulla voi silti olla loistava kisa.

Kilpaurheiluun mukaan menevä tahtoo totta kai voittaa. –

Mutta jos voittamisen tahto on pakonomainen, se kääntyy itse-

ään vastaan. Monella urheilijalla on niin paljon taakkaa harteil-

la, niin paljon pelkoja, että se muodostuu esteeksi onnistumiselle.

Moni onkin sanonut, että vasta kun on oppinut antamaan vähän

periksi ja rentoutumaan, saa itsestään enemmän irti.

Sekin kannattaa huomata, että myös treenaamisessa voi ja

kannattaa pyrkiä rentouteen. – Aika tyypillistä on, että koko tree-

nikausi treenataan hampaat irvessä ihan tiukilla ja sitten kilpailu-

kauden myötä pitäisikin yhtäkkiä kaivaa itsestään rento suoritus.

Tämän saman tarinan kuulee eri lajeissa… Pitäisi ymmärtää, että

rennosti voi treenata tosi lujaa, Jarmo Ahonen painottaa.

Essi Lindgrenin

ympärille on rakentunut positiivista energi-

aa hehkuva tiimi, jonka tukemana harjoittelu on sitä samaa iloista

tekemistä, joka hänet lapsuudessa yleisurheilukentälle vei. – Tä-

mä on minulle suuri asia. Harjoittelu on yhtä kunnianhimois-

ta ja tavoitteellista kuin ennenkin, mutta iloinen ilmapiiri auttaa

kehittymään paremmin kuin liiallinen ankaruus itseä kohtaan.

Kolmiloikka on raju laji, jossa terveenä pysyminen on urheili-

jana kehittymisen tärkeä edellytys. Laji on vammaherkkä – saa

tehdä hyvät pohjatyöt, jos haluaa pysyä ehjänä tehojen aina vain

kasvaessa, Essi toteaa. – Siksi on hienoa, että olen saanut tiimii-

ni Jarmon ja hänen kauttaan aiemmin pikajuoksijana kilpailleen,

terveydenhoito- ja liikunta-alalle kouluttautuneen

Heidi Kamut-

tan

, joka asuu Oulussa. Joukkoa täydentää vielä fysioterapeutti

Ari Ojamaa

Jarmo Ahonen kertoo valmennusyhteistyön sujuvan hyvin,

vaikka hänen oma päivätyönsä on Helsingissä. - Tapaamme vuo-

rotellen Helsingissä ja Oulussa ja pidämme kaikki kolme lähes

päivittäin yhteyttä puhelimitse. Meitä on tässä kolme sukupolvea

työskentelemässä yhdessä ja Essin omat fysioterapiaopinnot ovat