Table of Contents Table of Contents
Previous Page  8 / 32 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 8 / 32 Next Page
Page Background

ovat jääneet käymättä, kun aika on juuri silloin

kortilla ja matkat usein pitkät.

– Omalla alueella järjestettävät virkistyspäivät

kiinnostaisivat, Heljä Sydänmaanlakka sanoo.

VARMA NOUTO TÄRKEÄÄ

– Tässä ei auta noukkia rusinoita pullasta. Teuras-

lehmän ostajia on aina liikkeellä, mutta sellaisia

toimijoita ei ole paljon, jotka hoitavat koko pale-

tin, eli hakevat myös maitorotuiset sonnivasikat.

– Jos vasikat eivät lähde aikanaan, vasikkalassa

saa pian ottaa mittanauhan esiin ja tarkistaa täyt-

tyvätkö hyvinvointikorvauksen edellyttämät sen-

tit. Ja sitten olisi alettava harventaa, Sydänmaan-

lakat sanovat.

Asiakassuhde HKScanin kanssa alkoi kymme-

nen vuotta sitten, Järvi-Suomen Portin toiminnan

päättyessä. Myös aluevastaava Seppänen on van-

hoja porttilaisia, joten tuttu henkilösuhde ei kat-

kennut muutoksen rytinässä.

Kun lehmä on ilmoitettu teuraaksi Sinetti-palve-

lussa, tila toivoo sen lähtevän niin pian kuin mah-

dollista. HKScan noutaa ilmoitetun poistolehmän

aina viiden päivän sisällä. Nopeimmillaan autosta

on järjestynyt paikka heti ilmoitusta seuraavana

päivänä, Heljä Sydänmaanlakka kiittää.

Nappa-Transin kuljettajille navetta on tuttu ja

ilmoitettu eläin otetaan autoon tarvittaessa ilman

talon väkeä, kun lehmä on lähtökarsinassa ja sen

paperit valmiina odottamassa. Ketjuinformaatio-

lomakkeen saa tehtyä kätevästi Sinetissä samalla

kun eläin ilmoitetaan.

Holstein kasvattaa osuuttaan Suomen karjoissa,

niin myös Sydänmaanlakka-Harjulla. Yhtymän

osakkaat arvostavat sitä, että HKScanin kautta

kasvatuspaikka löytyy niin holstein- kuin ay- ja

risteytysvasikoillekin.

Toimivalle vasikkavälitykselle he eivät näe hyvää

vaihtoehtoa. Vasikat voisi myydä kasvatukseen

suoraan toiselle tilalle, jos sopiva kumppani löy-

tyisi. Maidontuotannon laajennuttua oma teuras-

kasvatus ei ole enää mahdollista, ja keskenkasvui-

sia mullikoita ei kannata teuraaksi myydä.

– Siitä ei hyötyisi kumpikaan, ei tila eikä teuras-

tamo, Jaakko Seppänen sanoo.

VÄLITYSAUTO KÄY VIIKOITTAIN

Lypsykarjanavetta on rakennettu vuonna 2003 van-

han navetan jatkoksi, joka muutettiin silloin nuor-

karjalle sopivaksi. Vasikoiden ryhmäkarsinoissa on

juottoautomaatti, täysrehua tarjolla ja kuivikkeena

turvetta. Kuivaa heinää annetaan kaikille ikäryh-

mille. Nuorimmat lepäilevät lämpölampun alla.

Uuden ja vanhan osan yhdistää tilava rehuva-

rasto. Sen korkeasta oviaukosta peruuttaa tänään-

kin sisään välitysauton kuljettaja

Timo Vuo-

rio

. Vasikoita haetaan nelisenkymmentä kertaa

vuodessa.

Heljä Sydänmaanlakka irrottaa tunnistinpan-

nat viideltä sonnivasikalta ja tuo ne yksi kerral-

laan auton perän luo. Vuorio auttaa ne autoon ja

vaa´alle. Vasikat ovat puhtaita ja kookkaita. Poru-

kan kaksiviikkoinen kuopuskin saa siirtoluvan,

koska painoa on yli 40 kiloa.

Liha on pysyvää, mutta markkinat ja kulutustottumukset muuttuvat.

Joskus välityskelpoisuuden ehdot saattavat jäädä

täyttymättä esimerkiksi vähäisen ihovaurion takia.

Emäntä toivoisi joustoa nykyään hyvin tiukkoihin

vaatimuksiin.

– Pienemmissä kasvattamoissa vasikka saatai-

siin varmasti hoivattua kuntoon, ja meidän työ-

panos säästyisi lehmille ja kotiin jääville vasikoille.

Suurissa yksiköissä ehdoton kuntovaatimus on

ymmärrettävä, jotta vasikka pärjää siellä muiden

joukossa, hän pohtii.

HENKILÖSTÖRUOKALAN PÖYDÄSSÄ

Sydänmaanlakkojen talon alakerran pitkään ruoka-

pöytään kokoontuu sesonkiaikaan jopa 13 henkeä,

kaikki navetassa ja rehunkorjuussa työskentelevät

perheenjäsenet ja palkkatyövoima. Vuokratyönte-

kijöitäkin yhtymä on käyttänyt, jotta homma pyörii.

Ruoanlaittoa helpottaa HKScanilta tuottajapa-

lautuksena otettu liha ja kunnon pakastimet.

– Puolikas tai kokonainen nauta otetaan kerran

vuodessa. Lihatoimituksessa tulee paistit ja fileet

kokonaisina ja loppu on jauhelihaa. Olisi muka-

vaa, jos toimituksen leikkuutavassa olisi vaihtoeh-

toja. Isolle joukolle voisi valmistaa haudutettavaa

pataruokaa kokolihasta, Heljä miettii.

Jyrkikin pohtii ruoka-asioita, mutta eri näkö-

kulmasta.

– Liha on pysyvää, mutta markkinat ja kulutus-

tottumukset muuttuvat. Lihatalolla on edessään

paljon haasteita. Kuluttajat määrittelevät mitä he

ostavat, heitä ei voi pakottaa. Me alkutuotannossa

toimimme annetuilla ehdoilla.

Heljä Sydänmaanlakka ja Esa Harju (oikealla) arvostavat HKScanin nopeaa toimintaa poistolehmien

noudossa. Jaakko Seppänen (vas.) lupaa kyydin lehmälle viiden päivän sisällä ilmoituksesta.