Fysi 2/2016

Fysi 2

•

2016

Treeneissä, fysioterapiassa, kisakentällä

Teksti : RITVA TIITTANEN-WALLENIUS | Kuvat : Katja Tonteri, Maarit Kurki, Paralympiakomitea, TT-Fysio

Ratakelaaja Amanda Kotajan harjoittelua, asennetta ja taustajoukkoja

tarkkaillessaan päätyy ajatukseen, että ”terveitten” urheilulla on

huippuvammaisurheilun puolelta paljon ammennettavaa.

ysioterapia on kuulunut

Amanda Kotajan elämään

aina. Siitä tuli synnynnäisen

selkäydinvamman vuoksi

osa viikko-ohjelmaa jo sil-

loin, kun Amanda oli 3 kuu-

kautta vanha. Fysioterapeutti

TarjaAal-

tonen

kävi Vampulassa kotikäynneillä

viikoittain. – Itse asiassa siihen asti, kun

päätin 16-vuotiaana muuttaa Helsinkiin

urheilulukioon.

– Fysioterapia on aina ollut luonnol-

linen osa viikkorytmiäni. Lapsena kun-

touttavan, ylläpitävän fysioterapian koki

hauskaksi, leikinomaiseksi jumpaksi.

Murrosiässä oli jonkin aikaa sellainen vai-

he, jossa asenteeni oli negatiivinen - fysiote-

rapia ei kiinnostanut. Nyt tiedän ja tunnen,

että fysioterapia on ollut minulle enemmän

kuin tarpeellista ja tuonut elämääni hyviä

juttuja, Amanda Kotaja kuvailee.

Sen jälkeen kun Amanda innostui

Leo-

Pekka Tähden

innoittamana kilpaurhei-

lusta ja nimenomaan ratakelauksesta, fy-

sioterapian luonne osin muuttui. Suuri

treenimäärä vaatii vastapainoksi palautta-

vaa fysioterapiaa, jonka kulloinenkin sisäl-

tö riippuu paljolti siitä, mitä harjoittelukau-

den vaihetta eletään.

– Oma valmentajani

Maarit Kurki

fysioterapeutti, mikä on kätevää. Juuri mi-

nun kehoni läpikotaisin tuntevan fysiotera-

peutin ammattitaito, asiantuntemus ja har-

jaantunut silmä ovat käytettävissäni koko

ajan. Lisäksi käyn Kelan vaativassa kuntou-

tuksessa kerran viikossa TT-Fysiossa, jos-

sa fysioterapeuttini

Piia Haverinen

suun-

nittelee fysioterapian sisällön kulloisenkin

tarpeen mukaisesti. Saan Kelan vaativana

lääkinnällisenä kuntoutuksena myös kym-

menen allasterapiakertaa vuodessa.

Amandalla ei aluksi ollut valmentajaa,

mutta

Rauno Saunavaara

valmensi leireil-

lä, antoi tärkeitä vinkkejä ja ohjeita koti-

harjoitteluun ja toimi myöhemmin myös

Amandan henkilökohtaisena valmentaja-

na. Myös Amandan ja fysioterapeutti Maa-

rit Kurjen yhteistyö käynnistyi leireillä ja

tiivistyi, kun molemmat muuttivat sattu-

moisin samaan aikaan vuonna 2011 Hel-

sinkiin – Amanda voidakseen yhdistää am-

mattimaisen huippu-urheilijan elämän ja

koulunkäynnin Mäkelänrinteen urheilulu-

kiossa, jonka historian ensimmäinen pyö-

rätuolilla liikkuva oppilas hän oli. ”Märs-

ky”, josta Amanda valmistui ylioppilaaksi

vuonna 2015, saa häneltä kiitosta kannus-

tavuudesta.

Intensiivisempi yhteistyö käynnistyi ol-

kapääongelmasta. – Minulla oli kelaukses-

sa ongelmia olkapään asennon kanssa - ol-

kapää kääntyi eteen. Maaritin ohjeilla ja

harjoitteilla opin hallitsemaan lapaa – opin,

missä asennossa sen kuuluu olla ja millä li-

haksilla saan sen siinä pysymään. Tein sta-

bilointiharjoitteita muun salitreenin ohella,

ja saimme olkapään ja samalla kelausteknii-

kan kuntoon, Amanda kertoo.

Nykyään puhutaan mediassa kärjistet-

tyynkin sävyyn istumisen vaaroista. Pyörä-

tuolilla liikkuvan päivään kuuluu väkisin-

kin paljon istumista. Amanda Kotaja sanoo,

ettei ole itse miettinyt asiaa juurikaan täl-

tä kannalta mm. siksi, että urheilu tuo elä-

mään niin paljon liikettä. – Päivääni kuuluu

urheilun ja fysioterapiankin myötä monen-

”Olin koulussa

liikuntatunnilla aina

mukana samoin kuin

muutkin lapset lajissa

kuin lajissa pyörätuolista

huolimatta.”

Amanda Kotaja

iloinen itsensä haastaja