Fysi 2/2016

”Olen aina tykännyt lumilautailusta ja crossipyöristä.

Ajattelin, että tämä olisi voinut sattua sielläkin.”

Kimmo Nordlund

Ja sitten hyvin.

kalaista jalkapalloa (älkää kysykö mik-

si) Turun Länsikeskuksen Intersportiin.

– Tuurasin sattumalta kassalla työkave-

ria. Näin tiskin takaa vain hiustupsun ja

kurkistin, että mikäs ukkeli tuo oikein

on, Eija kertoo. – Minähän siellä olin

silloisessa punaisessa irokeesissani. Yksi

hammaskin puuttui…, Kimmo kuvailee.

Loppu on historiaa. Kahden vii-

kon päästä Kimmo rullasi ruusupuskal-

la ja suklaalla varustautuneena uudel-

leen Eijan työpaikalle ja kysyi, lähtisikö

Eijakahville. – Minä vastasin, että kyllä

kai, kun ei tässä muuta…, Eija nauraa.

– Pyysin silloin heti, että Kimmo ker-

too, missä kohtaa tarvitsee apua pyörä-

tuolinsa kanssa, kun minulla ei ollut asi-

asta mitään aiempaa kokemusta.

Noiden tapahtumien jälkeen monet

asiat ovat loksahdelleet Kimmon ja Eijan

elämässä kohdilleen. – Olihan se aika-

moinen asia niin itselle kuin läheisilleni

kin todeta, että rakastuin ihmiseen, joka

on vammautunut ja kulkee pyörätuolilla.

Sellaista ei suunnitella etukäteen, mutta

minkäs teet, kun synkkaa!, Eija toteaa.

Tänä päivänä pari asuu poikiensa

kanssa Merimaskussa meren rannalla

vuonna 1852 rakennetussa Kimmon

äidinäidin kotitalossa, jota on kauniisti

laajennettu kasvaneen perheen tarpei-

siin. Tekeväinen ja käsistään kätevä

Kimmo tekee vammastaan ja liikkumis-

tavastaan huolimatta melkein mitä vaan:

korjaa autoja ja mönkijöitä, rakentaa ja

remontoi, leikkaa nurmikot ja auraa lu-

met omalta ja parin naapurin tienpätkäl-

tä, käy vapaaehtoisena auttamassa Meri-

maskun koulun puutyötunneilla. Imuroi,

käy kaupassa louskullaan, tyhjentää

tiskikoneen, hoitaa poikia – ja ompelee

napit. Eijalla kun ei ompelijan tyttärenä

ole kenkiä. – Monet kaverimme ovat sa-

noneet, että meillä on tavallistatasaver-

taisempi suhde ja keskenämme saman-

lainen arvomaailma, Eija sanoo. – Niin

– paitsi että Eija on ylempiarvoisempi

kuin minä. Hän kun on alikersantti ja

minä korpraali, Kimmoveistelee.

Eija toteaa, että Kimmo on arjessa

vienyt omat tekemisensä, jaksamisen-

sa ja sietokykynsä aika lailla äärirajoille.

– On tietysti joitakin asioita, joita minä

teen – vedän esimerkiksi aina rappuset.

– Niin ja vaihdoit kaivinkoneen telan. Ja

autoon suuttimia aina silloin, kun en it-

se ylety, Kimmo sanoo.

Pojista on tullut jänteviä ja he ovat

kehittyneet motorisesti keskivertoa no-

peammin, kun isä on nostellut heitä

pikkuisesta asti pyörätuolin kyytiin yh-

destä kädestä nostellen. Miksikö sillä

lailla? Siksi, että jos Kimmo ei pidä toi-

sella kädellä kiinni pyörätuolista, hän

itse kuukahtaa nokilleen lattialle, kos-

ka alavartalossa ei ole tuntoa eikä voi-

maa. – Molemmat pojat ovat olleet mie-

lellään tuolin kyydissä ja tasapainoilleet

sylissäni.

Koska alavartalo on poissa pelis-

tä, ylävartalo on kovassa käytössä – ja

fysioterapia tarpeen molempien ”puolis-

kojen” osalta. Fysioterapia on kuulunut

Kimmon viikko-ohjelmaan vammautu-

misesta lähtien. – Se on tosi tärkeää, ja

menen sinne joka kerta mielelläni. Si-

sältö vaihtelee tilanteen mukaan. Välillä

hoidetaan olkapäätäni, joka vihoittelee,

kun nostelen pikkumiestä - 12 kilon kah-

vakuulaa. Välillä harjoitetaan keskivarta-

lon lihaksia ja tasapainoa. Uutena on tul-

lut mukaan cross fit -tyylinen harjoittelu

fysioterapeutin ohjauksessa. Hyvä fysio-

terapia on monipuolista ja innostavaa

- Kimmo tekee kaiken ylä-

vartalollaan. Kahden pie-

nen lapsen isän yläraajat

ovat kovalla koetuksella,

ja fysioterapiassa keski

tytään aina siihen,

mikäkulloinkin on

ajankohtaisinta.

Välillä hoidetaan,

välillä harjoitellaan

aktiivisesti,fysio-

ja lymfaterapeutti

Sanna Pennanen

Naantalin Kunto

keskuksesta

kertoo.

The Nordlunds! Eija, Werneri, Waltteri

ja Kimmo. Puuhaperhe tykkää asua

maalla.

– ei kaavoihin kangistunutta – ja siinä kuunnel-

laan, mitä kuntoutuja kulloinkin tarvitsee.

Eija kertoo, että suurimpana yllätyksenä hä-

nelle ovat tulleet sellaiset pienentuntuisista asi-

oista lähtevät tilanteet, jotka saattavat Kimmon

alavartalon tuntopuutoksesta johtuen kehittyä

todella vaarallisiksi. – Sellainen oli esimerkiksi

tulehdus, joka ehti edetä munuaisaltaaseen,

ennenkuin antoi oireita.

Haastatteluaamuna Kimmo on jo ollut Naan-

talin terveyskeskuksessa näyttämässä jalkaan-

sa, johon on tehty ihonsiirto, koska kehräsluun

päälle tullut haava ei vain ole suostunut parane-

maan pitkänkään ajan kuluessa. – Onneksi Kim-

mo on tarkka terveytensä suhteen. Tähän as-

ti olemme aina saaneet avun ajoissa, Eija sanoo.

Perhe Nordlund elää Merimaskun kodissa

antoisaa arkeaan. Vuodenvaihteen jälkeen arki

jonkin verran muuttuu, kun äiti palaa työhön ja

Werneri menee päiväkotiin. Waltteri on jo eka-

luokkalainen. – Näin se elämä menee. Koska on

mahdotonta ennustaa tulevaa, on ehdotonta elää

tässä hetkessä ja nauttia siitä, Eija summaa.

Lue laajempi artikkeli osoitteessa

www.fysi-fi/fysi-lehti

Lue Eija Nordlundin hääpäivänsä merkeissä

kirjoittama blogi osoitteessa

http://makeupbyeija.blogspot.fi/2016/06/ nothing-else-matters.html#comment-form

Diplomikosmetologi Eija Nordlund työskentelee

kouluttajana Diter Oy:ssä.

Näin (nopsasti) se käy! Katso video siitä, miten

Kimmo Nordlund ja pyörätuoli ulkoutuvat lous-

kusta

https://www.youtube.com/watch?v=tzRJ9OtzizY

Fysi 2

•

2016