Fysi 2/2016

”Kyllä se on niin, että vaikka on sattunut huonosti elämässä,

niin monien tapahtumien kautta huomaa, että voi tapahtua paljon hyvääkin.”

Eija Nordlund

Ensin kävi huonosti.

Kuinka suuri todennäköisyys…? Teitä on veneessä viisi kaverusta menossa Juhannuspäivänä hakemaan kaasua

grilliin. Lepäilet tyttökaverisi kanssa kajuutassa, kun kaverisi ajaa liian lujaa ja vene rysähtää rantakivikkoon

Muumimaailman sillan alla. Yksi kivistä rikkoo veneen pohjan ja katkaisee selkärankasi irtipoikki. Kukaan muu ei

loukkaannu… Niinpä!

ieressäni ”louskun” ra-

tissa istuu nyt 13 vuotta

myöhemmin tuo nuori

mies, joka on juuri rius-

koin ottein kiivennyt

rakkaan, jo 10 vuotta

palvelleen Dodge Raminsa rattiin ja

nostanut pyörätuolinsa vauhdikkain ot-

tein takapenkille. – Hyvä pyörätuoli on

pienikokoinen ja kevyt – sellainen, joka

on helppo heittää autoon,

Kimmo Nord-

lund

– automies – määrittelee.

Miehen vauhti ei ole juuri hidastu-

nut sen jälkeen, kun hänen yläosastaan

4,5 senttiä sivuun työntynyt selkäran-

kansa pakotettiin raudan avulla takai-

sin ruotuun. – Kaikki piuhatkin olivat

menneet poikki, joten jossittelun varaa

ei jäänyt. Lääkäri sanoi aika lailla suo-

raan, ettäet kävele ikinä.

En vielä tiedä, että vieressäni is-

tuu Kimmo – käsittämättömillä pään

asetuksilla varustettu tyyppi. Tiedus-

telen siis varovaisesti, miltä nuoresta,

sairaalassa koomasta heränneestä mie-

hestä tuntui ottaa vastaan tuollainen tieto.

– Ajattelin jo heti, että kun olen tykän-

nyt lumilautailusta ja crossipyöristä ja

muustasellaisesta, niin olisi se voinut

sattua niilläkin. Hyvää on ollut sekin,

ettäkun piuhat kerran menivät koko-

naan poikki, minulla ei ole hermosärkyjä

eikä jaloissa spastisuutta.

Huonekaveri, moottoripyöräonnet-

tomuudessa yhtä vaikeasti loukkaan-

tunut nuori mies, otti asian huomatta-

vasti raskaammin. – Hänellä oli kauan

vaikeaa.Mutta hänenkin elämänsä on

järjestynyt. Pidämme edelleen yhteyttä

silloin tällöin.

Kiitos käsihallintalaitteiden, Kimmon ei tar-

vinnut luopua autoilusta vammautumisen jäl-

keenkään. – Kävin nelisen kuukautta kestäneen

kuntoutuskeskusjaksoni yhteydessä uudelleen

autokoulun – niin pitää tehdä oppiakseen käsi

hallintalaitteiden käytön. Heti kotiuduttuani

hommasin automaattivaihteisen auton.

Kimmon tarinaa kuunnellessa ja tekemisiä

seuraillessa tulee mieleen, että luonne on elä-

mässä tärkeämpi kuin ehjä selkäranka. Mistä

ihmeestä tuo rentous ja tekemisen meininki

kumpuaa…? Kimmon vaimo

Eija

osoittautuu

samanlaiseksi paketiksi pakottamatonta positii-

visuutta ja yrittää avata asiaa. – Olemme itsekin

pohtineet tätä ja päätyneet aika pitkälti siihen,

että hyvä lapsuus kantaa. Meillä molemmilla on

ollut sellainen ja edelleen mitä lämpimimmät

suhteet omaan perheeseen.

Niin: vaimo! Ja perhe: Eijan ja Kimmon

kaksibiologista poikaa, joita heidän ei pitänyt

saada. – Tyksin lapsettomuushoitopuoli on

uskomattoman hyvä!

Kimmon suhde veneonnettomuuden aikai

seen tyttöystävään katkesi noin puolitoista

vuotta onnettomuuden jälkeen. Yhdeksän

vuottasitten Kimmo meni ostamaan amerik-

Perhe Nordlundin keittiöremontti on viittä vail-

le valmis. Isoveli Waltteri on koulussa, mut-

ta Werneri pitää huolen vauhdista kotona. –

Kimmo on kätevä ja tekee arjessamme niin

paljon, että on usein jaksamisensa rajoilla, Ei-

ja toteaa. – Moni ystäväpariskuntamme onkin

todennut, että olemme keskivertoa tasavertai-

sempi pari.

Kimmo Nordlund on automies henkeen ja ve-

reen. Pojat Waltteri ja Werneri ovat nauttineet

isän kanssa vauhdista ensin pyörätuolin ja sit-

ten niin ”louskun”, mönkijän, ruohonleikkurin

kuin veneenkin kyydissä. - Kun asuu maalla,

pääsee koko ajan puuhastelemaan ja teke-

mään jotain. Olen tykännyt tästä louskusta yli

kaiken, koska sillä kulkevat kaikki romut ja ta-

varat, Kimmo sanoo. Seisomapyörätuoli on hy-

vä apu mm. autonkorjauksessa.

Fysi 2

•

2016

Teksti

: RITVA TIITTANEN-WALLENIUS

Kuvat

: VESA-MATTI VÄÄRÄ, PERHE NORDLUND ja RITVA TIITTANEN-WALLENIUS