Fysi 1/2015

9 / 52

Liikuntaa ilon kautta ja elämää varten!
F ysioterapeutti Merja Soanjärven
vastaanotolle tulee lapsia ja nuo-
ria molemmista ääripäistä – liikaa
ja liian vähän liikkuvista. – Edelli-
set tulevat nuorempina, jälkimmäiset teini-iässä, kun liikkumattomuuden vaikutukset
alkavat tuntua, Merja Soanjärvi sanoo.
Liikaakin siis voi liikkua? – Kyllä, jos
liikkuu yksipuolisesti. Niin tapahtuu mo-
nissa sellaisissa lajeissa, joissa harjoitellaan
valtavia määriä eikä lapsen omaehtoiselle
liikkumiselle jää aikaa. Samat asiat tois-
tuvat ja samat kehonkohdat kuormittuvat.
Ennen pitkää saatetaan olla ongelmissa.
Kipu on pääsääntöisesti se asia, joka
tuo liikuntaa aktiivisesti harrastavan lapsen
tai nuoren fysioterapeutin vastaanotolle. –
Kun ei pystytäkään enää harjoittele-
maan. Takaa löytyy pääsääntöisesti
ylikuormituksia ja jäykkyyksiä.
Merja Soanjärvi kertoo kym-
menvuotiaasta jääkiekkoilijapo-
jasta, joka itki vastaanotolla sitä,
ettei voinut liikkua – kipu oli niin
kova. Poikaa pystyttiin kuitenkin
auttamaan jo yhdellä fysiotera-
piakerralla.
– Hän oli lajissaan todella
hyvä, harrasti lajia siksi todella
paljon ja oli vielä muutenkin aktiivinen
liikkuja. Yhtäkkiä kymmenvuotiaan selkä
kuitenkin kipeytyi niin pahasti, ettei liik-
kumisesta tullut mitään edes koulussa väli­
tunnilla.
Selkäkipu oli provosoitunut pienellä
viiveellä esiin parin pelin tiimellyksessä
koetun, ei edes kovin kovan taklauksen
ja selän tärähtämisen jälkiseurauksena.
Kivun perimmäinen syy löytyi kuitenkin
rakenteista. – Totesin nelivuotiaasta asti
jääkiekkoa pelanneen pojan kehossa sel-
keän sidekudosjäykkyyden. Hoidin löyty-
nyttä selkeää linjaa neljästä eri kohdasta ja
annoin ohjeita kotiin. Poika oli muutaman
päivän päästä täysin kivuton ja liikkui taas
normaalisti.
Merja Soanjärvi korostaa, että tuki- ja
liikuntaelinongelmissa saadaan usein no-
peasti tuloksia – lapsilla kun ei ole vielä
samalla tavalla komplisoituneita tilanteita
kuin aikuisilla, joilla kulumat ja erilaiset
kompensaatiot mutkistavat oirekuvaa:
mikäolikaan syy ja mikä seuraus.
Oleellista on erottaa rakenteelliset ja
toiminnalliset asiat toisistaan – fysiotera-
peutin tulisi osata tämä, mutta se ei ole aina
helppoa. – Esimerkiksi jalkapalloa paljon
pelanneen pehmytkudokset lonkkanivelen
ympärillä voivat olla niin jäykkinä, ettei
lonkka kerta kaikkiaan liiku normaalilla
tavalla. Silloin kyse ei ole rakenteellisesta,
vaan toiminnallisesta asiasta, jolle on tehtä-
vissä jotakin: oikeanlaiset omaehtoiset liik-
kuvuus- ja tasapainoharjoitteet – kyllä kei-
noja on.
Fysioterapeuttina Merja Soanjärvi
katselee huolestunein mielin niitä lasten
ja nuorten liikuntalajeja, joissa harjoittelu­
määrät ovat suuria ja joissa tekeminen on
kovin tavoitteellista ja tuloskeskeistä heti
lapsesta alkaen. – Liikunnan tulisi olla
hauskaa. Liian usein näkee hyvin totista
tekemistä, Merja Soanjärvi sanoo.
Harjoittelua voi olla yksinkertaisesti
myös liikaa. – Esimerkiksi nuorten tyttöjen
voimisteluharrastus voi käydä työstä. Heiltä
saatetaan vaatia myös sellaisia isoja liikera-
toja, joita heidän nivelissään ei ole olemas-
sakaan. Jos laji vaatii isoa ulkokiertoa, jota
nuorella ei nivelessään ole, liike tehdään se-
län tai polven tai jonkin muun kehon koh-
dan kustannuksella ja seuraus on ennen
pitkää esiin pukkaava kipu.
Fysioterapeutti katsoo vastaanotolle
tulevan nuoren ryhtiä ja liikkuvuuksia,
sitäovatko käytössä normaalit liikeradat
ja ovatko nivelliikkuvuudet vapaat. - Jos
nivelliikkuvuuksissa on jotakin häikkää,
niihin puututaan.
- Katson myös yleistä liikettä: onko
liikeoikea-aikaista ja onko sen rytmi oikea.
Arvioin liikehallintaa: löytyykö selittäviä
tekijöitä kivulle ja oireille. Todella usein
kehossaon ylikuormituksista ja yksipuo-
lisesta liikunnasta johtuvia liikerajoituksia,
jotka vaikuttavat liikehallintaan. Harraste-
taan jotakin tiettyä lajia ja sitä harrastetaan
paljon.
Lihaskuntoharjoittelun, venyttelyjen
ja lihashuollon merkitys on jo ymmärretty
monissa urheiluseuroissa. – Haasteena
on se, että valmentajilla on kyllä paljon-
kin tietoa siitä, miten lajiharjoittelu teh-
dään, muttakuinka monella on silmää
seurata,tehdäänkö tukiharjoittelu oikein?
Tällä alueella voidaan liikuntapuolella
kehittyä vielä paljon: oppia, mikä tietyssä
tukiharjoitteessaon se ydinasia.
Kaikkein tärkeintä Merja Soanjärven
mukaan on kasvattaa lapsia ja nuoria lii-
kunnalliseen elämäntapaan ja ottaa huo-
mioon kaikki liikkujat. – En pidä hyvänä
sitä, että kilpaurheilupuolella keskitytään
vain lahjakkuuksiin. Joidenkin tutkimusten
mukaan 70 % heistä lopettaa murrosikään
mennessä. Kannattaa huomioida nekin,
joilla ei valmiiksi ole niin paljon valmiuk-
sia, mutta jotka ovat innostuneita tekemään
ja kehittymään. Ja muistaa monipuolisuus
ja omaehtoisen liikkumisen tärkeys.
Ja sitten tämä istumakulttuuri! – Käsi
sydämelle – kuinka paljon lasten liiallisessa
ruutuajassa on aikuisten omaa esimerkkiä
ja mukavuudenhalua? Merja Soanjärvi ky-
syy. – Vanhempien kannattaa muistaa, että
liikunnalla on todella paljon ja kauaskan-
toisia vaikutuksia lapsen elämään, kuten
mm. Liikkuva koulu –hanke on osoittanut
– jopa oppimistulokset paranevat, kun lap-
sen arkeen kuuluu riittävä määrä fyysistä
aktiivisuutta.
- Lasten ja nuorten tuki- ja liikuntaelinon-
gelmissa saadaan fysioterapialla usein
nopeastikin tuloksia, sanoo fysioterapeut-
ti OMT Merja Soanjärvi, joka myös kou-
luttaa. Kuva Fysin Tule-täydennyskoulu-
tuksesta.
Fysi ry järjestää lasten ja nuorten liikkumisesta kiinnostuneille NYT lapset liikkeelle -koulutuksen Tampereella 19.3.2015
Kouluttajina: • Harri Hakkarainen, LL, LitM, urheilulääkäri ja -valmentaja,Suomen Olympiakomitean vastaava lääkäri, • Mikko Julin, ft, THM, lehtori,
Laurea-ammattikorkeakoulu • Merja Soanjärvi, ft, OMT. Koulutus järjestetään Fysiotec-messujen yhteydessä Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa.
Katso lisää
Fyysisen aktiivisuuden
perussuositus kouluikäisille
 Kaikkien 7–18‐vuotiaiden tulee
liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä
monipuolisesti ja ikään sopivalla
tavalla
 Yli kahden tunnin pituisia
istumisjaksoja tulee välttää
 Ruutuaikaa viihdemedian ääressä saa
olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä