Kelanpääjohtaja teki sen:miinus 23 kiloa!
”Vihdoinkinopin,
mitentässäonnistutaan”
Kelanpääjohtaja
LiisaHyssälä
teki sen!Hänon viimeistenkahdeksan
kuukaudenaikanapudottanut painoaanperäti 23kilon verran. –Ei
kahden viikonkuureja, vaan tietoinenpäätös silläajatuksella, ettäkyse
onpitempiaikaisestaprojektista ja itse asiassapysyvästä elämäntapojen
muuttamisesta.Näinkauanminulta vaati oppia,miten se tehdään.
–
Olen kärsinyt lihavuudesta
oikeastaan koko aikuisikäni,
ollutylipainoinen – en sika
lihava–muttaylipainoinen.Sit-
ten eduskunnassa painoa alkoi
tulla lisää vuosi ja kilo-vauh-
dilla, jaministeriaikana sevielä revähti.
- Tähän asti olen aina yrittänyt pika-
kuureja, tuuminut, ettänyt kaksi viikkoa ja
muutamakilopois.Osallistuin2000-luvun
puolivälin paikkeilla Elämä pelissä -ohjel-
maan ja pääsin siinä kyllä johonkin tavoit-
teeseen – liikuin ja söin oikeaoppisemmin
– mutta sitten kaikki tuli taas takaisin.
Oikeinvihasinniitä läskejä, kunkilojavain
tuli ja tuli! Kelanpääjohtaja kuvaa taustoja
räväkkään tyyliinsä.
Viime joulun alla syntyi viimein erilai-
nen päätös. – Sain jostakin tahdonvoiman
ja ajattelin, että ei tämä olemikäänkahden
viikon juttu vaan että teenkin nyt sellai-
senpitempiaikaisenprojektin. Ja siinä olen
onnistunut!
Painonpudotushankkeessaankin huu-
moria viljelevä Kelan pääjohtaja sanoo
bonganneensa jostakin Vesa Keskisen,
Tuurinhoikistuneenkyläkauppiaan lausah
duksen, jossa tä-
mäkuvaili näyt-
täneensä ennen
painonpudotus-
taan ”pystyyn
nostetulta merilehmältä”. – Ajattelin, että
siinäkyläkauppias vei sanat suustani.
Matkan varrella on ollut erilaisia etap-
peja, jotkaovat osaltaanvauhdittaneet jou-
lun alla syntynyttä päätöstä. – Kelan hal-
lituksen puheenjohtaja
Anneli Taina
oli
pudottanutpainoaan joaikaisemmin, joten
kysyin, miten hän oli siinä onnistunut.
Annelilaittoi minulle sähköpostissa oman
ohjelmansa, josta sain vinkkejä, ja hän ky-
seli aina välillä, mitenminulla oli lähtenyt
sujumaan. Kiitos Annelille, että olen tällä
tiellä!
-Opinhäneltä erityisesti sen, että kah-
den tai kolmen tunnin välein pitää syödä
jotakin. Syömättä ei saa olla, sillämuuten
tulee se hirveä nälkä, jonka vuoksi ahmii.
Tätäkään läksyä en kumma kyllä ollut
aikaisemmin sisäistänyt senparemminkuin
muitakaanyksinkertaisianiksejä.
”Elimistö suorastaanhuusi
makeaa!”
Ennen joulua 2013 Liisa Hyssälä päätti
yksinkertaisesti jättää kaikki jälkiruoat ja
muunmakean pois. - Siis minä, joka olen
jokapäivä syönyt pullaa, kakkua, karkkia ja
paljon suklaata… Seuraus oli, että ensim-
mäiset kaksi viikkoa elimistöni suorastaan
huusi, että lisäämakeaa, lisäämakeaa.
Muttapäätöspiti. - Jakunkesti senaika
lailla jämptinkaksi viikkoa, niin sittenpää-
sin siihen, että makea rupesikin öklöttä-
mään. En oikein voi enää syödä makeaa!
Koko kesänä onmennyt yksi ainoa jäätelö.
Eikä yhtäängrillimakkaraa!
Urakka ei
ole ollut help-
po. – Minun
kohdallani mi-
kään sellainen,
että ”voit syödäkuurin aikana miten pal-
jon tahansaja silti kilot tippuvat” ei pidä
paikkaansa. En todellakaan voi syödämi-
tä tahansa. Jakyllä:onnälkä! Menenhyvin
usein nälissäni nukkumaankin, vaikka uni
eimeinaakaan silloin tulla.Mutta jos syön,
paino jää junnaamaan ja junnaa ja junnaa.
- SiksiHelsingin asunnollani ei jääkaa-
pissa ole edes valoa. Olen ottanut kaapin
kokonaanpois päältä – enhanki sinnemi-
tään.Keitänvain teetä tai kaakaota jaostan
vain sen, mitä saman tien syön. Totuuden
nimissäniinkinon joskus sattunut, että läh-
denvielä illallahakemaankaupasta jotakin
– himoni onmaksalaatikko rusinoilla – ja
vedän sen kerralla.Mutta sehän ei ole vaa-
rallista, kunhanpitkä linjapitää.
Se ettei painomene alaspäin tasaisesti,
vaanportaittain, rassaa ajoittain. - Silti tie-
dän, että olen nyt päässyt tämän homman
herraksi ja paino laskee. Minulla on vielä
muutama kilo, jotka pitää saada pois – ja
ne lähtevät!Mielessäni ei ole enäämitään
epävarmuutta siitä, ettenköosaisi tätähom-
maa.Olennyt oppinut tämän–muttanäin
kauan se vaati!
Keskittyäpitää
–ei voi vain ”hui-lai-lei”
Hyvään aikaan projektin kannalta tu-
li oman työpaikan hyvinvointihanke. - Ta-
lousosastollamme alkoi keväällä projekti,
Teksti
: Ritva Tiittanen-Wallenius
|
Kuva
: KELA/ANNIKA SÖDERBLOM
”Aluksi vaaditaan paljon
tahdonvoimaa,mutta visio
uudesta bodystä kantaa!”
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
– Jostakin sain tahdonvoiman lähteä py-
syvämpään elämäntapamuutokseen.
Näin kauan se vaati!
14
Fysi 2
•
2014
